Arkistojen aarteita: Dan Wheldon on poissa

Tällä viikolla pyrin kirjoittamaan yksinomaan Indycarista. Tämän vuoden sarjasta mieleen jää vain yksi asia.

James Huntin tai Keke Rosbergin F1-selostuksia kuunnelleet tietävät, kuinka TV-ääni voi nokkeluudellaan ja karismallaan saada kuulijansa tarttumaan jokaiseen sanaansa. Viimeisin minut ruudun ääreen vanginnut ääni kuului Dan Wheldonille, joka teki Indy 500 -voittonsa jälkeen uuden aluevaltauksen Indycar- kommentaattorina. Danin karisma oli erilaista kuin Keken tai Huntin – muita kohtaan heitetyt piikit olivat yhtä teräviä, mutta ote oli usein itseironinen ja sävy aina hyväntahtoinen. Hetkessä hän vahvisti sen, mitä usein oli saanut lukea; Danista oli vaikea olla pitämättä.

Dan Wheldonilta ei koskaan puuttunut särmää, mutta alkujaan siihen sekoittui myös aimo annos vihaa ja pahansisuisuutta. Britteinsaarten karting- ja pikkuformulasarjoissa Wheldon oli nuoren Jenson Buttonin pahin haastaja. Jensonilla oli jo tuolloin maine rauhallisena ja pehmeänä kuljettajana, jolle Dan oli täydellinen vastustaja: radalla räiskyvä ja armoton (kilpailijoiden mielestä jopa likainen), radan ulkopuolella usein liian temperamenttinen.

Wheldonin ja Buttonin taisto kulminoitui mittelöön formula Ford -mestaruudesta 1998. Viimeisessä kilpailussa huonon lähdön saanut Button painosti Wheldonia, kunnes tämä teki virheen, joka avasi Jensonille mahdollisuuden rohkeaan ohitukseen. Siinä missä Buttonista oli jo tuolloin näyttämään, ettei hän ole maineensa vanki, ei Wheldonista ollut hallitsemaan hermojaan.

Button eteni harppauksin F1:iin, mutta Wheldonilla ei ollut tulevaisuutta Euroopassa. Rahapula pakotti hänet Yhdysvaltain juniorisarjoihin tavoitteenaan CART monen muun eurooppalaisen tapaan. Dan muuttui: hän omaksui nopeasti sikäläisen elämäntavan, vaihtoi aksenttinsa, hankki jopa uudet hampaat. Hitaasti luonteen kulmikkuus karisi, ja Wheldonin uraa vanhalla mantereella seuranneet saivat yllättyä – Dan kykeni hillitsemään itsensä kilparadalla!

CART-kuljettajaa Wheldonista ei koskaan tullut, mutta tarina Yhdysvallat valloittavasta engelsmannista olisikin jäänyt hieman vajaaksi, jollei hänestä olisi sulkeutunut ovaalirataspesialistia – onnistunut parin kilpailun mittainen IRL-debyytti 2002 toi vuodeksi 2003 unelmasopimuksen Andretti Greenille Dario Franchittin kaaduttua moottoripyörällä. Wheldon kruunattiin vuoden tulokkaaksi ja kaksi vuotta myöhemmin IRL-mestariksi sekä Indy 500 -voittajaksi. Jopa Euroopassa kiinnostuttiin: BMW Sauber tarjosi kolmoskuskin paikkaa F1-tallissaan 2006.

Viime vuodet Wheldonin ura kulki hidasta alamäkeä syttyäkseen uuteen loistoon tänä keväänä. Sponsoriongelmat sekä keskinkertaiset suoritukset moottoriradoilla tekivät Danista työttömän kilpa-ajajan kaudeksi 2011, mutta yhden kilpailun sopimus Indyyn muutti kaiken hetkessä. Uran toista Indy-voittoa seurasi valinta vuoden 2012 auton kehityskuljettajaksi. Vielä parempaa piti olla luvassa, kun Danica Patrickin lähtö NASCARiin jätti sarjan profiilisponsori Go Daddyn ilman kuljettajaa. Varikon kallein hymy oli itsestäänselvä valinta uudeksi keulakuvaksi.

Dan Wheldon ei unohdu. Indycarilla on uudessa autossa käsinkosketeltava muisto hänen kyvyistään ja työstään, mutta Danin todellinen arvo on luettavissa hänen muistokirjoituksistaan. Yleensä kilpa-ajajan kuollessa kerrotaan hänen saavutuksistaan radalla, mutta Dania koskevat keskittyvät hänen saavutuksiinsa ihmisenä. Jos luette vain yhden, lukekaa Marshall Pruettin kirjoitus.

Dan Wheldonin muistotilaisuus oli paitsi surullinen ja koskettava, myös hauska. En voi kuin suositella katsomaan sen kokonaisuudessaan esim. täältä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: