Williamsin vallanvaihto

Williams Grand Prix Engineeringilla työnjako on aina ollut selvä: Patrick Head hoitaa teknisen puolen, Frank Williams rahoituksen. Bruno Sennan sopimuksen myötä ”vanha Williams” lienee lopullisesti mennyttä.

Frank Williamsin kykyjä kauppamiehenä ja markkinoijana ei tuoda esiin erityisen usein. Jos Williamsin nousu huipulle aikanaan perustuikin pitkälti Patrick Headin mainioihin FW06:een ja FW07:ään, oli Frankin rooli kaiken alkuunpanijana tärkeämpi. Hän oli se, joka väsymättä teki töitä saadakseen rahoitusta Saudi-Arabiasta, neuvotteli, voiteli, opetteli paikallisia tapoja ja kieltä.

Frank on ensi päivistään moottoriurheilussa joutunut tulemaan toimeen kädestä suuhun mitä erilaisimpia vaihtokauppoja tehden, ja tuossa koulussa opitut niksit olivat pohja Williamsin menestykselle. Saudi-Arabiaa seurasi ensin Japani ja Honda, sitten Ranska ja Renault ja lopulta Saksa ja BMW. Kaikissa Williamsin tärkeimmissä kaupallisissa sopimuksissa Frankin osuus on ollut todella merkittävä.

Williamsin viimeisin projekti on vienyt Frankin takaisin Lähi-Itään, nyt Qatariin. Yhtiö on perustanut maahan erityisesti hybriditekniikkaan keskittyvän teknologiakeskuksen, minkä lisäksi se on pyrkinyt löytämään maasta myös rahoitusta. Qatarin piti olla se valttikortti, jolla Nico Hülkenberg pidetään Pastor Maldonadon sijaan, ja qatarilaisrahan piti olla mukana myös Kimi Räikkösen toteutumatta jääneessä Williams-siirrossa. Olipa tallin autossakin viime vuonna Qatarin lipun punasävyyn värjätty raita.

Tuo rahoitus ei ole kuitenkaan toteutunut. Syystä tai toisesta Williamsista ei ollut enää vetämään jänistä hatusta yhteistyökumppanien suhteen, ja Bruno Sennan saapumista kera sponsoriensa on hankala pitää muuna kuin varasuunnitelmana. Kun Patrick Head samaan aikaan poistuu F1-tiimistä hybriditekniikan pariin, ovat vallanvaihdon merkit hyvinkin konkreettisesti käsillä.

Uutta identiteettiä etsimässä

Yli 30 vuotta Williams on ollut piristävä poikkeus joukossa, jossa niin nimet tallien takana kuin itse tallitkin vaihtuvat jatkuvasti – se on aina henkilöitynyt erottamattomasti kahteen johtohahmoonsa. Kaikki uskoivat näin olevan myös tulevaisuudessa, kun Sam Michael valittiin tekniseksi johtajaksi 2004. Michael jos kuka täytti kaikki Headin seuraajan vaatimukset niin työtavoiltaan kuin tyyliltäänkin.

Kauden 2011 katastrofi tiesi lähtöpasseja myös Michaelille. Oli selvää, että jotain oli tehtävä; tekninen osasto, Williamsin ylpeys, joka on aina suoriutunut yli resurssiensa, ei enää kyennyt edes niiden mukaiseen suoritukseen. Valittu tie tarkoittaa kuitenkin samalla sitä, että talli menettää sen jatkuvuuden, joka sen insinööriosastoa on aina yhdistänyt. Uudet palkkaukset ovat kyvykkäitä työntekijöitä, mutta Williamsiin sitoutuvien työjuhtien sijaan tavallisia palkkaratsuja.

Uusista kiinnityksistä kriittisin on uusi tekninen johtaja Mike Coughlan, joka on monellakin tapaa hyvin ristiriitainen hahmo. Kollegat kertovat tarinaa omalaatuisesta nerosta, jonka kanssa on ajoittain hankala tulla toimeen. Lisäksi Coughlanilla on taakkanaan vakoiluskandaali, joka ei luonut kuvaa sen kummemmin lojaalista kuin erityisen älykkäästäkään henkilöstä – koko vyyhti paljastui, koska Coughlan oli käyttänyt kopiointiliikettä Ferrarin dokumenttien kopiointiin. Kaikella todennäköisyydellä Williamsin tekniset johtopestit tulevat olemaan tuulisia myös lähitulevaisuudessa.

Muutos on ollut käynnissä myös koko yhtiön johdossa. Frank Williams vetelee toki yhä naruista taustalla, mutta päivittäisen vetovastuun hän luovutti 2010 Adam Parrille. Parr ei toistaiseksi ole sen kummemmin vakuuttanut kuin kerännyt lausunnoillaan suurta suosiota. Erityisesti elämään on jäänyt hänen reaktionsa kysymyksiin rahallisista motiiveista Maldonadon tallipaikan takana, hän kun piti moisia vihjailuja ”kuvottavina”.

Maksukuski-blues

Oli ajatus kuvottava tai ei, on karu totuus se, että Williamsilla on nyt kaksi tallipaikastaan maksavaa kuljettajaa. Aikanaan talli oli asian suhteen järkkymätön: se olisi voinut pitää Hondan koneet 1988 ajattamalla Satoru Nakajimaa, muttei taipunut, vaan käytti kilpailukyvyttömiä Juddin moottoreita. Tuo taika särkyi 2008, kun Satorun poika Kazuki ajoi toista Williamsia panttina Toyotan voimanlähteistä. Silti talli on eilispäivään saakka pitänyt kiinni siitä, että ykköskuljettaja valitaan kykyjensä perusteella.

On paikallaan todeta, että aivan puhtaasti rahasta asiassa ei ole kysymys; sponsorit ovat aina vaikuttaneet kuljettajavalintoihin, ja viime aikoina kuljettajan ja tukijan symbioosi on tullut yhä vahvemmaksi myös huippujen kohdalla. Santander seuraa Fernando Alonsoa, Telmex nuoria meksikolaisia, ja Red Bull maksoi Daniel Ricciardolle tallipaikan. Heistä kenestäkään ei voi sanoa, etteikö ajopesti olisi ollut ansaittu. Saman argumentin voi esittää myös Sennan ja Maldonadon puolesta. Ongelma on se, että kumpikaan ei ole kiistattomasti todistanut kuuluvansa kuninkuusluokkaan, vaan molempia on syytä pitää rajatapauksina.

Williamsin kunniaksi on mainittava, että se ei koskaan palkkaa sikaa säkissä, vaan talli testaa kuljettajaehdokkaitaan erittäin monipuolisesti niin kykyjen, fysiikan kuin teknisen tietämyksenkin suhteen. Yksi F1:n suurimmista valheellisista myyteistä on, että Williamsille kuljettaja olisi vain vaihdettava koneiston osanen. Tallissa on nimittäin aina tehty paljon töitä kuskien kehittämisen eteen, ja se on aina ollut yksi Frank Williamsin suurimmista mielenkiinnon kohteista.

On silti väistämätön tosiasia, että Williams lähtee kauteen 2012 erittäin arvaamattomalla kuljettajakaksikolla. Maldonado edustaa kuljettajatyyppiä, jota itse jumaloin: tunteella ajavaa rämäpäätä, joka loistaa autonkäsittelykyvyllään ja reflekseillään. On silti tunnustettava, että Pastor on kaheli, jolle kokenut järjen ääni tallikaverina olisi ehdottoman tärkeä. Maldonadosta tuskin on ottamaan ohjia ja olemaan se kuljettaja, joka johtaa Williamsin hyökkäystä keskikastiin.

Menneisyyden varjo

Katseet kääntyvätkin erityisesti Bruno Sennaan. Jos joku epäilee, että Bruno ratsastaa vain enonsa maineella, kannattaa katsoa jokin hänen julkinen esiintymisensä – karismaa Brunolla on kosolti omasta takaa. Hänestä on vaikea olla pitämättä, mikä toki paljastaa myös sen, että ayrtonmainen särmä puuttuu. Periaatteessa Bruno kuitenkin vaikuttaa tyypiltä, jolla voisi olla kapasiteettia suuriinkin tekoihin.

Sennan ongelma on se, ettei hän missään vaiheessa uraansa ole kyennyt tasaisesti hyviin suorituksiin. Huippuesitystä on liian usein seurannut vajoaminen keskinkertaisuuteen, liian usein on lupaava tulos jäänyt syntymättä virheiden vuoksi. Renault’lla Bruno onnistui lyömään Vitali Petrovin aika-ajoissa, mutta oli kilpailuissa vastaantulija. Jonkinlainen ruoste olisi toki ymmärrettävää ottaen huomioon pitkähkön kilpailutauon ja ohuen kokemuksen, mutta tulevalla kaudella Bruno heitetään syvään päähän ilman kellukkeita. Selityksiä ei enää ole.

Jo nyt on kyllästymiseen asti puhuttu siitä, että Senna istuu Williams-Renault’hon, mutta Williamsin tulevaisuuden kannalta entisten suuruuksien saappaiden täyttäminen on kovin leimallista. Brunolta odotetaan tallin kantamista, Coughlanilta johtajuutta, Parrilta uusia yhteistyösopimuksia. Tallilla, joka on aina voinut turvata jatkuvuuteen, on yhtäkkiä arvoitus kaikilla avainpaikoillaan.

2 kommenttia

  1. Laadukasta F1-journalismia suomeksi. Mahtavaa!

  2. Blogisi on mahtava sekoitus uutisten kommentointia ja historiaa. Kommentoinnin tarvetta ei usein ole, mutta se ei toki ole huono asia. Kiitoksia tasta ja toivon etta jatkat viela pitkaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: