Ratasarjat: V8 Supercars

Oz V8 saa muualla melko väljähtyneiksi todetuista aineksista kasaan kilpaluokan, joka hakee tapahtumarikkaudessaan vertaistaan. Konsepti perustuu kahden automerkin väliseen vastakkainasetteluun, mutta pinnan alla on kosolti muutakin.

Miksi?

V8 Supercarsin juuret johtavat vuoteen 1960, jolloin Australian vakioautomestaruudesta alettiin mitellä kertaluontoisessa, joka vuosi eri radalla pidetyssä kilpailussa. Aikaa myöten tapahtuma kasvoi vakioautosarjaksi, jonka kalusto oli ensin maan omien, sitten vuodesta 1985 eteenpäin FISA:n A-ryhmän sääntöjen mukainen.

A-ryhmän elinkaaren loppuun eli vuoteen 1992 asti sarjaan osallistui useita eri automerkkejä, mutta sarjan taustatarinaksi ja koossapitäväksi voimaksi kasvoi kahden Australiassa yhä valmistettavan merkin, Fordin ja Holdenin, välienselvittely. Merkit ovat maassa sydämenasia jopa siinä määrin, että valinta siirtyy isältä pojalle, eikä poikkeamista katsota hyvällä. Sarjan fanit eivät seuraa niinkään kuljettajia kuin oman merkkinsä menestystä.

Vuodesta 1993 eteenpäin tuo vastakkainasettelu on ollut sääntöjen sanelemaa; maailman eri vakioautosarjojen lähtiessä omille poluilleen päädyttiin Australiassa ratkaisuun, jonka mukaan vain maassa valmistettavat automerkit saavat osallistua sarjaan. Nykyisen nimensä V8 Supercars sai 1997, kun IMG, muun muassa Heikki Kovalaisen asioista nykyisin vastaava promoottori, sai tarjouskilpailussa sarjan kaupalliset oikeudet.

Millä?

Vuoden 2012 loppuun asti V8 Supercars kisataan säännöillä, joissa autot tehdään olennaisilta osiltaan vakioautosta (Holden Commodore tai Ford Falcon) tulevaan runkoon. Moottorit ovat Fordin tai GM:n viisilitraisia kilpakoneita, joista irtoaa parhaimmillaan 650 hevosvoimaa. Tasaväkisyys on taattu valmistajien välisellä sopimuksella, joka pyrkii pitämään autot suorituskyvyltään yhtenevinä. Näyttävyyden taas takaavat Dunlopin renkaat, jotka ovat hitusen liian heiveröiset kestääkseen painavien ja tehokkaiden autojen rääkkiä.

Kahden valmistajan sarjan suurin riski on se, että merkit alkavat käydä omaa kilpailuaan tallimääräyksin kuljettajien taiston unohtuessa. V8 Supercarsin taustat tietäen luulisi ongelman olevan erityisen suuri, mutta totuus on tyystin toinen. Sekä Holdenilla että Fordilla on kyllä omat tehdastallinsa, mutta radalla ne eivät saa erityiskohtelua. Merkin sisäiset hegemoniataistelut ovat parhaimmillaan yhtä verisiä kuin merkkien välisetkin väännöt.

2013 alkaen sarja siirtyy uuteen aikaan, kun säädellympi ja sitä kautta huomattavasti halvempi ”Car of the Future” korvaa nykyiset menopelit. Myös ulkomaiset valmistajat ovat jälleen tervetulleita, ja Nissan onkin jo ilmoittanut tekevänsä paluun. 1990-luvun alussa merkki hallitsi sarjaa Skylinellaan, eikä menestys jäänyt yksin urheilulliseksi. Turbohirviö sai kansan suussa nimen Godzilla, ja se on ainoita autoja, jonka voi sanoa haastaneen Holdenin ja Fordin myös suosiossa.

Missä?

Oz V8 kiertää Australian merkittävimmät niemet ja notkelmat, minkä lisäksi se vierailee Abu Dhabissa. Piipahdus Uuteen-Seelantiin on perinteisesti kuulunut ohjelmaan, mutta ainakaan vuonna 2012 tämä ei toteudu. Tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu osakilpailu Teksasissa, Austiniin F1:iä varten kohoavalla radalla.

Sarjan suurin tapahtuma, 1000 kilometrin kestävyyskilpailu, ajetaan Bathurstissa Mount Panoraman maantieradalla. Kilpailun historia on käytännössä yhtä pitkä kuin sarjankin, mutta osa V8 Supercarsia koitos on ollut vasta vuodesta 1999. Nimensä mukaisesti rinteeseen sijoittuva areena on ansaitusti saavuttanut klassikon aseman jopa kansainvälisesti, ja löytyypä voittajien listalta lentävä suomalainenkin – Rauno Aaltonen oli ykkönen Minillä vuonna 1966.

Erityisesti Bathurst on kuulu yleisöstään. Kannattamansa automerkin väreihin pukeutuneet sankarit nimittäin valloittavat Mount Panoraman rinteet ja mökäöljyn voitelemina käyvät raivoisaa reviiritaistoa läpi tapahtuman. Voiteluaineen suhteen koettiin vuosikymmenen vaihteessa pienimuotoinen skandaali, kun katsojien alkoholinkäyttöä suitsittiin joko 24 tölkkiin olutta tai neljään litraan viiniä päivässä.

Muita merkittäviä tapahtumia ovat kauden avaava katuratataisto Adelaidessa vanhan F1-radan lyhennetyllä versiolla sekä Surfers Paradisessa kauden lopulla ajettava kutsukilpailu, jossa kuljettajat saavat parikseen kansainvälisen tähtikuljettajan. Melbournen F1-kilpailun yhteydessä on viime vuodet ajettu sarjan ulkopuolinen näytöskilpailu.

Ketkä?

Kilpailijat ovat Australian ja Uuden-Seelannin parhaita kuljettajalahjakkuuksia, ja Oseaniassa sarjalla voikin sanoa olevan vahva jalansija autourheilijan urasta haaveilevan lopullisena päämääränä. Lajin suurin legenda on Peter Brock, kolminkertainen mestari ja yhdeksänkertainen Bathurst-voittaja, jonka mukaan kilpailun palkinto on nykyisin nimetty. Brock menehtyi rallissa tapahtuneessa ulosajossa 2006, ja seurauksena oli maansuru. Victorian osavaltion viralliset hautajaiset keräsivät itse tilaisuuteen 1100 surijaa, minkä lisäksi Brockin merkiksi leimautuneen Holdenin fanit valloittivat kadut autoineen.

Kansainvälisesti tunnetuimmat nykynimet lienevät F3000:lla Helsinki Thunderissakin kisannut Craig Lowndes ja Jaguarin F1-tallin testikuljettajaksi asti kivunnut James Courtney sekä kaudeksi 2012 sarjaan kansainvälistä väriä tuova ranskalainen Alexandre Prémat. Sarjan kiintotähti on kuitenkin Jamie Whincup, joka on vienyt nimiinsä neljästä viime kaudesta kolme. Koko nelikko ajaa Holdenilla, joka on ollut merkeistä niskan päällä viime vuosikymmenet.

Fordin suurin tähti on Mark Winterbottom, jonka haastajaksi on noussut nuori uusiseelantilainen Shane van Gisbergen. ”Gis” on auton ulkopuolella rento kuin rautakanki, mitä ei ajotyylistä heti arvaisi, niin rajuissa luisuissa hän Falconiaan tuo.

V8 Supercarsista maailmalle ponnistaminen on harvinaista joskaan ei mahdotonta, kuten Marcos Ambrose on esimerkillään osoittanut. Ambrose lähti NASCARiin kaksinkertaisena Supercars-mestarina kaudeksi 2006, ja on noussut etupäässä alempia sarjoja kiertävästä moottorirataspesialistista Sprint Cup -vakiokasvojen joukkoon.

Miten?

Tavallinen viikonloppu koostuu lauantain ja sunnuntain kilpailuista, joiden lähtöjärjestys ratkaistaan F1-tyyppisellä aika-ajolla kilpailupäivän aamuna. Kilpailulähdön pituus on 200 kilometriä lukuunottamatta Adelaiden ja Sydneyn katuratakilpailua, joissa ajetaan 250 kilometriä per lähtö. Varikkokäynti ei ole pakollinen, mutta 50 litraan rajattu polttoainetankki tekee pysähtymisestä käytännössä ainoan vaihtoehdon. Lisäksi osassa kilpailuja on pakko käyttää kahta eri rengasseosta tapahtumien lisäämiseksi.

Poikkeuksen  muodostavat sarjan kaksi kestävyyskilpailua, jotka 2012 ajetaan Bathurstissa ja Sandownissa. Näissä tapahtumissa ajetaan vain yksi kilpailu, jossa kuljettajanvaihto on pakollinen. Aiemmin tiimeillä oli tapana laittaa koko kauden kiertävät kuljettajansa samaan autoon, mutta tämä on nykyisin kiellettyä. Niinpä vakiokasvot saavat pareikseen nuoria lupauksia tai koko sarjan kiertämisestä luopuneita veteraaneja.

Kokonaan oma lukunsa on lokakuun lopussa ajettava Surfers Paradisen kahdesta 300 kilometrin kilpailusta koostuva koitos, jossa autokunnan toinen kuljettaja on kansainvälistä mainetta kerännyt kyky. Vuoden 2011 Dan Wheldonin muistotapahtumaksi muodostuneessa kilpailussa mukana olivat muun muassa Mika Salo, Vitantonio Liuzzi, Sebastien Bourdais, Christian Klien ja Helio Castroneves. Parhaalle vieraalle jaettava palkinto on nykyisin nimetty kilpailuun itsekin lupautumaan ehtineen Wheldonin mukaan.

Toimiiko se?

Kuin häkä. Sarja markkinoi itseään iskulauseella ”Greatest Show on Wheels”, eikä väite ole tuulesta temmattu. On yhdentekevää, oletko kiinnostunut merkkien hegemoniataistosta tai et, seurattavaa löytyy kyllä – paremmin kuin mikään muu sarja maailmassa Oz V8 onnistuu TV-toteutuksessaan vangitsemaan vauhdin ja sen, kuinka äärirajoilla autoja viedään. Puhtaasti viihteenä V8 Supercars on maailman parhaita kilpasarjoja.

Osoituksena tenhoavuudesta V8 Supercars on ottamassa jalansijaa myös Oseanian ulkopuolella. Yritys on kunnioitettava, mutta kasvusuunnitelmissa piilee myös suuri riski – epäonnistuessaan sarjalle voi käydä kuin DTM:lle 1990-luvun puolivälissä, kun laajentumishankkeet tekivät siitä liian ison selviytyäkseen.

One comment

  1. Vielä kun ensi vuodeksi saataisiin sarjaan Surfers Paradise kisan lisäksi toinen kisa jossa voisivat vieraila kansainväliset tähdet, huhuissa on käynyt Autodromo Hermanos Rodriguezin rata Mexicosta ja myös Michel Jourdain Jr olisi kiinnostunut ajamaan jopa koko sarjan jos V8SC menisi meksikoon. Toki Mexicon kisassa voisi sitten muitekin heidän maalaisia tehtiä olla mukana, toivottavasti uudet autot tasoittavat ensi vuonna pakkaa eikä esim Jamie Whincup nappaa mestaruuksia tuosta vain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: