F1-testit: toimiva tallien vertailumalli, Lotuksen ongelmat ja maaginen jousitusjärjestelmä

Kyllä, kierrosaikojen vilkuilu on yhä tyhjänpäiväistä.

Toisen testiviikon stoorin olisi pitänyt olla se, että Mercedes GP tuo oman autonsa radalle. Lotus varasti show’n ajamalla vain seitsemän kierrosta, mikä sinällään on hieno suoritus. Mitä Hopeanuoleen tulee, niin päätös jättää ensimmäinen testiviikko väliin vaikutti onnistuneelta – teknisesti auto pelasi, ja jopa vauhdista voi olla varovaisen optimistinen.

Koska testikierrosaikojen vertailu saa minut hyvin väkivaltaiseksi, tahdon esitellä oman, testeistä liki riippumattoman mallini suorituskyvyn haarukointiin. Se perustuu ennen kaikkea siihen, että jos sääntömuutokset eivät pakota peruskonseptin muuttamiseen, ovat tallit hyvinkin pitkälti lukittuja kauden lopun sijoituksiinsa. Jos kehitys perustuu jatkuvaan parantamiseen suurten muutosten sijaan, ovat hyppäykset sen mukaisia.

Mercedesin nousu mukaan kolmen kärkitallin joukkoon olisi täten mahdollisuuksien ylärajoilla ja McLarenin ja Red Bullin tasatahti täysin mahdollista, mutta viime vuonna syntynyt kastijako pitäisi edelleen. Tänä vuonna mallista on kolme poikkeusta: Ferrari, Lotus ja Williams, joista kaksi ensimmäistä muutti aiempaa konseptiaan selkeästi, viimeksi mainittu taas vaihtoi sekä moottorin että suunnittelutiimin.

Tämän kolmikon pärjäämisen määrittämiseen voi halutessaan käyttää testejä (Ferrari on yhä keskeneräinen, Lotuksesta en itse sanoisi mitään ennen kuin auto todella nähdään Barcelonassa, ja Williams lienee palannut keskikastiin) tai kiehtovampana vaihtoehtona ns. sitruunaindeksiä: ne, joilla on naama vähiten mutkalla, pärjäävät parhaiten. Tällä melkoisen epätieteellisellä kaavalla laskien Maranellossa olisi syytä riemuun, siksi iloisia olivat Felipe Massan kommentit perjantaiksi tehtyjen muutosten jälkeen.

Lots of Trouble, Usually Serious

Lotuksen ongelmista toistakymmentä F1-autoa suunnitellut Gary Anderson kertoi kaiken olennaisen. Äärimmäisen lyhyenä kertauksena vian uskotaan olevan siinä, että runko ”elää”, eli se ei ole riittävän jäykkä. Anderson näkee vian olevan joko moottorin kiinnityksessä tai etujousituksessa.

Jousitusosuuteen voin kuitenkin tuoda oman panokseni; ymmärrettävästi mahdolliset jousitusongelmat on yhdistetty FIA:n Lotukselta kieltämään jousitusjärjestelmään. Ensinnäkin rungon ongelmissa olisi kyse jäykiksi rakennettavista tukivarsien kiinnityspisteistä, joten on hyvin vaikea uskoa, että maavaran hallintaan pyrkineellä järjestelmällä olisi yhteyttä asiaan.

Huomattavasti tärkeämpi yksityiskohta on se, että tekninen johtaja James Allison kertoi Auto Motor und Sportille jousituksen olleen tulossa autoon vasta myöhemmässä vaiheessa kautta. Täten auto on alun alkaenkin suunniteltu käytettäväksi myös tavallisella jousituksella, eli kiellon ja ongelman yhteys on kovin epätodennäköinen. Todellisuudessa kyse lienee valmistusvirheestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: