Maracay Gorilla

Vakaa aikomukseni on jokaisen F1-kilpailun jälkeen tarrata johonkin viikonlopun tapahtumaan tai teemaan ja loihtia siihen liittyvä kirjallinen tuotos näin alkuviikosta. Kirjoituksella ei välttämättä ole juurikaan tekemistä itse kilpailun kanssa; tänään päädyin kohkaamaan Australian GP:n väriläiskästä.

Pastor Maldonadon viikonloppu ei ollut aivan näkymättömimmästä päästä. Lauantaina hän nosti Williamsin kahdeksanteen lähtöruutuun, sunnuntaina hän haastoi Fernando Alonson intensiiviseen kilvoitteluun viitossijasta. Matkalla rohkea ohitus koitui Romain Grosjeanin etujousituksen kohtaloksi.

Viimeisellä kierroksella kamera leikkasi kolaroineeseen Williamsiin. Odotettiin, että uusinta paljastaisi rämäpäisen yrityksen Ferrarin edelle, mutta mitä vielä – sininen auto lipesi seinään kanttikivestä. Pastor korosti, että hän ei ottanut riskejä tavoittaakseen Alonson. Hän oli jo luovuttanut, Fernando oli jo voittanut.

Harva jos kukaan jakaa mielipiteitä niin kuin Maldonado. Osa pitää häntä todellisena lahjakkuutena, toiset taas eivät näe paikkansa ostaneen ja virheherkän säheltäjän paikkaa kuninkuusluokassa ensinkään. Vertauksia on esitetty niin Andrea de Cesarisiin kuin lajin historian suuriin rämäpäihinkin.

Onko Pastor Maldonado lahjakas? Kyllä vain. En äimistyisi jos selviäisi, että kuljettajan autonkäsittelytaito imarteli Williamsin suorituskykyä Albert Parkissa. Pastor on katuratojen erikoismies siinä määrin, että suorituksensa saavat nostalgikon palaamaan Jean Alesin tai Stefano Modenan urotekoihin heikoilla autoilla 90-luvun taitteessa. Pikkuformuloissa Pastor oli Monacossa ajoittain täysin ylivoimainen, eikä heikko ollut F1-debyyttikään.

Monacoon sijoittui myös Maldonadon pimein hetki. Vuonna 2005 ajetussa Formula Renault 3.5 -sarjan kilpailussa hän jyräsi ratavirkailijan keltaisten lippujen vaikutusalueella sillä seurauksella, että tämän selkä murtui. Uutinen elinikäisestä kilpailukiellosta Monacoon osoittautui sentään ankaksi, mutta yhdeksän kilpailun mittaiseksi määrätty jäähy on silti F1-kuljettajien joukossa vertaistaan hakeva rangaistustoimenpide.

Pastor itse oli tapahtuneesta järkyttynyt, ja tunnusti välittömästi havainneensa liput liian myöhään. Lieventävänä asianhaarana toimi se, että takana tullut kuljettaja ei kertomuksensa mukaan havainnut lippuja lainkaan. Yhtä kaikki Maldonadolla pimenee joskus, kuten Lewis Hamiltonkin sai Spassa 2011 havaita.

Kenties olisikin paikallaan esittää vielä yksi verrokki. Vittorio Brambilla oli intohimoinen kilpa-ajaja, jota ei pidetty henkisesti kaikkein tasapainoisimpana tapauksena. Lempinimellä ”Monza Gorilla” tunnettu moottoriratakaupungin kasvatti ei ollut hidas kuljettaja, mutta hänen ajotyylinsä ei säästänyt sen kummemmin omaa kuin muidenkaan kalustoa. Jos Brambilla voitti, ylitti auto maalilinjan pyörät saamistaan osumista harittaen. Useimmiten tulos oli kuitenkin kolari.

Jos jokin tapahtuma Brambillan olemuksen tiivistää, on se hänen ainoa F1-voittonsa Itävallan GP:ssä 1975. ”Monza Gorilla” oli aina parhaimmillaan sateella, ja epävakainen oli sää myös tuona päivänä. Kahdeksannesta ruudusta alkoi raivoisa ajosuoritus, joka vei kilpailun johtoon parissakymmenessä kierroksessa. 29 kierroksen jälkeen sään nähtiin muuttuneen liian huonoksi, ja maalisuoralla Vittoriota tervehti ruutulippu. Raivokas tuuletus sai oranssin March-auton lipeämään kaiteeseen heti maalilinjan jälkeen. Kunniakierroksen Brambilla linkutti läpi muotopuolella autolla yhä villisti vilkuttaen.

Mies Venezuelan Maracaysta kera alkukantaisen habituksen näyttää olevan Brambillan kanssa samasta puusta veistetty. Aina sattuu ja tapahtuu, ja koskaan ei tiedä, mitä saa. Ihailen.

Brambillan maaliintulon voi väijyä alta: 

4 kommenttia

  1. Ongelma on, että Williams ansaitsisi nimenomaan kuljettajan, joka tekee tasavarmaa jälkeä ja napsii edes hilupisteitä. Maldonado on hauskaa ja pelottavaa seurattavaa, ja soisinkin hänet esimerkiksi Caterhamille, missä auton äärirajoille puskemisesta voisi tulevaisuudessa olla hyötyä. En halua, että suhteellisen varaton Williams joutuu jatkuvasta romuttelusta plus-miinus tilanteeseen.

    Vähän järkytyin tuosta Monaco-jutusta.😦

  2. Jos tuo talliin 30 miljoonaa euroa vuodessa, pitäisi sillä saada hitusen siimaa. Toiseen autoon olisi toki kaiken järjen mukaan pitänyt palkata joku, joka kykenee tasaisesti tuloksiin.

  3. formulaposti · · Vastaa

    Mieleni tekee päteä, joten: Monaco ei ollut tarkalleen ottaen World Series by Renault -kisa, vaikka Formula Renault 3.5 -sarjaan kuuluikin. WSbR on nimi Renault Sportin tapahtumille, joissa kisataan FR3.5, FR2.0 Eurocup ja Megane Trophy -sarjoissa. Näistä FR3.5-sarja ajaa toisinaan kisojaan muissakin tapahtumissa.

    Pari aiheeseen liittyvää twiittausta asiantuntevalta taholta: https://twitter.com/#!/WSR_Live/status/141058114345631744 ja https://twitter.com/#!/WSR_Live/status/141068566014332928

    Syy siihen, miksi FR3.5:n nimeen ei sanoja World Series saa ainakaan virallisissa yhteyksissä liittää, on ilmeisesti FIA, jonka mukaan yksinomaan Euroopassa ajettava sarja ei ole moisen tittelin arvoinen.

    1. Tämä Formula Renault -nimiasia on vaivannut minua niin kuin se nyt voi kaltaistani pedanttia mörökölliä vaivata. Helpottavaa, kun on selvyyttä.

      Asiaan liittyen: kuka on se apina, jonka mielestä moottorin kuutiotilavuus on kilpasarjan nimessä hyvä lisä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: