Indycarin tulevaisuus – Kapteeni Amerikkaa etsimässä

2012 on se vuosi, kun Indycar viimein ravistaa harteiltaan IRL-farssin viimeiset painolastit. Poissa on Crapwagon, poissa ovat Tony Georgen ajan viimeiset johtohenkilöt. Uuteen autoon, moottoreihin ja kilpailunjohtajaan kohdistuu suuret odotukset. Ennen kaikkea sarja kuitenkin tarvitsee uuden tähden.

Jos Indycar ei ole tuttu, saa tästä kertomuksesta käsityksen siitä, millaisessa liemessä sarja on.

Uusi Indycar-auto: uljas sotaratsu vai Crapwagon 2?

Dallara DW12:n synnytys ei ole ollut kaikkein helpoimpia. Uuden Indy-formulan ulkonäkö jakaa mielipiteitä, eikä syyttä – jos auto on nainen, on tällä yksilöllä valtava hanuri, eikä lainkaan tissejä.  ”Kardashianien” tarkoitus on estää takaa tulevan auton nouseminen edessä ajavan renkaan päälle ja siitä ilmaan. Alun perin takapuskuria oli tarkoitus käyttää vain ovaaleilla, mutta Dan Wheldonin onnettomuus sekä päätös käyttää samaa aerodynamiikkapakettia sekä ovaali- että monimutkaradoilla tekivät puskurista vakiovarusteen.

Erikoinen ulkonäkö on sivuseikka, jos auto on teknisesti hyvä ja haastaa kuljettajansa. DW12:n peruskonsepti osoittautui kuitenkin heti ensimmäisissä testeissä epäonnistuneeksi. Useat auton komponenteista jäivät huomattavasti ylipainoisiksi, mikä yhdistettynä suunnitteluvirheeseen teki auton painonjakaumasta todella kieron. Tavoitellun 45/55-suhteen sijaan oli painosta etupyörillä ensiversiossa vain 40 prosenttia. Ensimmäisissä ovaalitesteissä auto puski rajusti mutkaan ajettaessa, kun taas ulostulossa painava takapää toimi heilurin tavoin.

Dallara ja sarja olivatkin pakotettuja työskentelemään koko talven painonjakauman korjaamiseksi. Kevennetty voimansiirto ei yksin tuonut ratkaisua, joten jousitusgeometriaa oli pakko muuttaa. Kaiken sohelluksen ja ylimääräisten sovitinkappaleiden johdosta huomattavasti edeltäjäänsä kevyemmäksi tarkoitettu auto on nyt yhtä painava kuin vanha kottero, ja siten myös odotuksia hitaampi. Ja jos painonjakauma nyt hyväksyttävissä rajoissa onkin, on DW12 edelleen peruskäytökseltään varsin aliohjaava.

Liekö juuri laimeiden ennakko-odotusten syytä, että DW12:n debyyttikilpailuista jäi todella hyvä maku. Tallit ovat tehneet hyvää työtä väritysten kanssa ja täten naamioineet uutukaisen rujoimpia piirteitä. Täysin odottamatonta oli kuitenkin se, että kalusto näyttää helpottaneen ohittamista huomattavasti; sarjan toisen kilpailun näyttämöllä, Barber Motorsports Parkilla on nolla ohituspaikkaa, mutta tapahtumia oli kahden kilpailun tarpeiksi. Autoihin on suunniteltu push-to-pass-toimintoa, mutta ensiesiintymisten perusteella se on tarpeeton.

Onnistunut tulikaste nostaa toiveita siitä, että DW12:sta on sittenkin johtamaan Indycar nousuun. Paljon riippuu siitä, miten uusi auto toimii ovaaleilla.

Erilaista voimaa

Yksi IRL:n lukuisista harharetkistä oli käyttää CARTissa mainetta niittäneiden turbokoneiden sijaan vapaastihengittäviä voimanlähteitä, ja päätös palata ahdettuihin moottoreihin onkin saanut positiivisen vastaanoton. Samoin Honda sai viimein kilpailijoita Chevroletin ja Lotuksen muodossa. Huomionarvoista on se, että Hondat viime vuoteen saakka tehnyt Ilmor rakentaa nyt Chevyn moottorit. Honda taas on kääntynyt oman yhdysvaltalaistytäryhtiönsä HPD:n puoleen, ja Lotuksen moottorit tulevat John Juddin Engine Developments Limitediltä Englannista.

2,2-litraiset moottorit eivät ole monien toivomia 900-kaakkisia voimanpesiä, vaan teholukemat jäävät noin 700:aan hevosvoimaan. Sääntöjen mukaan moottorin tulee kestää noin 2500 km:n matka, tai kuljettaja saa lähtöruuturangaistuksen F1-tyyliin. Keston tai tehon sijaan on suurin moottorihuoli ennen kauden alkua ollut niiden saatavuus – Indycar on määrännyt moottoreille hintakaton, mikä käytännössä tarkoittaa jokaisen uuden moottorisopimuksen tuovan tappiota valmistajalle.

Kun Lotus / Judd on horjunut taakan alla (tarkempi selvitys täällä) ja kaksi muuta valmistajaa ovat määrittelemällään ylärajalla sopimusten suhteen, ei moottoreita ole yhdellekään uudelle yrittäjälle. Jo nykyistenkin velvoitteiden täyttäminen vaati kevätjuhlaliikkeitä – Josef Newgarden sai autoonsa Hondan Bobby Rahalin luovuttua toisesta sopimuksestaan vapaaehtoisesti, Sebastien Bourdais taas luuli vielä kaudenalusviikolla autonsa liikkuvan avauskilpailussa korkeintaan Kiviset ja Soraset -tyylillä.

Viimeisin käänne Lotuksen ongelmissa on se, että moottorinvalmistaja ei voi lähettää ainuttakaan edustajaa Indianapolisissa ajettavaan ovaalitestiin, koska moottoreita ei yksinkertaisesti ole. Arvioidaan, että ero kahteen muuhun moottoriin olisi jopa 50 hevosvoimaa, mutta on rohkaisevaa, että hankaluuksista huolimatta parhaiden Lotusten vauhti näyttää riittävän kilpailuissa kärkikymmenikköön. Kärjessä Hondan ja Chevyn kilpailua värittää kaksikon erilaiset ratkaisut ahtimien suhteen. Chevyn vääntökäyrä on kahden turbon ansiosta tasaisempi, Hondan yksi ahdin puolestaan takaa korkeamman huipputehon.

Vaikka teholukemat eivät ainakaan vielä ole monen fanin toivomissa lukemissa, ja vaikka yksi moottoritoimittajista onkin saanut hankalan alun, näyttää Indycarin moottoriuudistus onnistuneen mainiosti. Jos uusi Indycar onnistuu, voi valmistajia hyvinkin tulla lisää – FIATin tiedetään käyneen asiasta keskusteluja, eikä Fordin mukaantuloa kannata sitäkään tyystin rajata pois.

Vanhat haasteet, tuoreita ratkaisuyrityksiä

Indycarin ongelmista mainion kuvan antaa kauden 2012 kilpailukalenteri: kahdeksan katurataa, kolme moottorirataa ja viisi ovaalia. Indycaria johtava Randy Bernard on pyrkinyt saamaan kilpailut kannattaviksi, mikä on johtanut katukisojen suosimiseen perinteisten kilpa-areenoiden kustannuksella. Perimmäinen syy on siinä, että Indycar ei itsessään kiinnosta; hyvin sijoitettu katukisa on tapahtuma, jossa kilpailu on vain osa kaupunkijuhlaa, kun taas aidot kilpa-areenat joutuu täyttämään oikeasti kilpailua varten paikalle vaivautuvalla yleisöllä. Sitä Indycar ei ole enää pitkiin aikoihin vetänyt tarpeeksi kuin harvoilla seuduilla.

Lyhyellä tähtäimellä ratkaisu on ymmärrettävä, mutta pitemmän päälle se kasvattaa ongelmaa – katukisat  voivat olla hyviä tapahtumia, mutta niiden kilpailullinen anti on usein kyseenalainen, ovaalinahinoiden väheneminen taas uhkaa viedä sarjaa määrittävän monipuolisuuden. Bernard onkin tarttunut toimeen ihailtavasti: tavoitteeksi on julistettu 50-50-jako ovaalien ja monimutkaratojen välillä, eikä kiveäkään ole jätetty kääntämättä Indycarille sopivien ovaalikulhojen löytämiseksi. Tavoitteen onnistuminen jää nähtäväksi, mutta kellekään ei ole jäänyt epäselväksi, etteikö johto ymmärtäisi ovaalien merkitystä sarjalle.

Kiinnostuksen suhteen perimmäinen haaste on media ja erityisesti televisio. Indycarin TV-yhteistyökumppani VERSUS, kanava, josta harva oli kuullut, ja jonka vielä harvempi näki, on nyt nimeltään NBC Sports, ja kanavan haluttavuuteen on uuden isännän myötä panostettu. Se on yhä osa vain kalleimpia kanavapaketteja, mutta kyseessä on silti käänne parempaan; Indycaria markkinoidaan nyt osana ison TV-yhtiön pakettia, ja kanavan kiinnostavuuden kasvaessa kasvaa myös potentiaalisten katsojien joukko.

Sarjan suurin ongelma on silti ollut sen kyky ampua itseään toistuvasti jalkaan. Vuoden 2011 häpeällisimpiä Indycar-hetkiä oli sateen vuoksi keskeytetyn ovaalikilpailun jatkaminen sateen yhä jatkuessa. Kuten arvata saattaa, oli tuloksena romua. Tuohon hetkeen tiivistyi koko vanha IRL:n toimintatapa – kilpailutapahtumista päävastuun kantoi puolueettoman tuomarin sijaan huomionkipeä hölmö, joka teki päätöksiä perustuen muun muassa omiin kaverisuhteisiinsa kuljettajien kanssa. Talvella nämä viimeisetkin IRL:n ajan haamut siivottiin vihdoin pois, ja kilpailun johto on annettu ALMS:stä siirtyneen Beaux Barfieldin kontolle. Sarjan kakofonisen kulttuurin on muututtava, ja ensimerkkien perusteella Barfield pystyy sen muuttamaan.

Haussa supertähti kera oikean passin

Jos Indycarin suosiota lähestytään puhtaasti sarjan tapahtumien kautta, nousee yksi asia ylitse muiden. Kauden 2011 mestari oli skotti, jota seurasivat aussi, uusiseelantilainen, espanjalainen, brassi ja toinen aussi. Paras Yhdysvaltain edustaja oli sijalla seitsemän. USA:n markkinoilla toimivan sarjan kohdalla totuus on karu: kärkitohinoissa on oltava tähtilippua kantava urho, muutoin patrioottinen kansa ei tule kilpailusta kiinnostumaan, olivat tapahtumat kuinka jännittäviä hyvänsä.

Indycarin ainoa supertähti on viime vuodet ollut Danica Patrick. Prinsessa lähti esittelemään tiaraansa NASCARiin, ja hyvä niin: Danica oli kuriositeetti, jonka tuoma huomio kohdistui aina johonkin muuhun kuin itse kilpailuun. Median tarve saada jutuille Danica-aiheinen kärki ylitti kaikki järkevät mittasuhteet, ja sama on jatkunut myös NASCARissa. Esimerkkinä kerrottakoon tapahtuma, jossa Patrick kolaroi ja irrotti otteensa ohjauspyörästä ennen osumaa, kuten tapana on iskun käsille välttämiseksi. Kun moninkertainen NASCAR-mestari Jimmie Johnson teki saman seuraavana päivänä, kuului selostajan reaktio: ”Hän oppi tuon Danicalta!”

On silti selvää, että Patrick jätti taakseen tyhjiön, joka jonkun sarjan jenkkikuskeista olisi nyt täytettävä nousemalla yhdeksi sarjan kärkinimistä. Nuoria, hyviä ehdokkaita on useita, joista pisimmällä urallaan on Ryan Hunter-Reay. Jo 31 vuoden ikään ehtineen RHR:n ongelmana on aina ollut epätasaisuus; yhtenä hetkenä hän on ylivoimainen vain vajotakseen unhoon useimmiten typerien virheiden takia. Ongelmaa korostaa Hunter-Reayn talli Andretti Autosports – ”Trainwreck Racing” on nimittäin erittäin hyvä sotkemaan asiat varikolla tai säätötyössä. Samasta ongelmasta kärsii myös tallitoveri Marco Andretti, jolle ajopaikka isän tallissa on taakka monellakin eri tapaa. 25-vuotiaalla Marcolla on kyvyt nousta huipulle, mutta lahjakkuuden realisointi näyttäisi vaativan maisemanvaihdoksen.

Panther Racingin JR Hildebrand olisi jo tähti, jollei hän olisi sijoittanut autoaan seinään Indy 500:n viimeisessä mutkassa viime vuonna. Johtopaikka Indyssä ei ollut mikään onnenkantamoinen, vaan ovaaleilla JR on jo ehdottomia kärkinimiä. Ongelma on tallin kyvyttömyydessä saada auto toimimaan monimutkaradoilla. Hildebrandin aika tullee vielä, mutta todellisen läpimurron kynnyksellä on Graham Rahal. Rahal ajaa sarjan toisen huipputiimin, Chip Ganassi Racingin kakkostallissa. 2011 lopussa Rahal nousikin yhä uudestaan haastamaan kärkinimiä, mutta toistuva epäonni ja tiimin virheet veivät useita huippusijoituksia. Rahal on se kuljettaja, josta voisi olla nostamaan tähtilippu korkeimmalle korokkeelle 2012, ja joka voisi johtaa Indycarin jälleen nousuun.

Onko Indycarilla toivoa?

Pitkästä aikaa tilanne on se, että Indycarin tulevaisuuteen voi suhtautua varovaisen positiivisesti. 2012 sarja on kuljettajien osalta tasokkain pitkiin aikoihin erään F1-veteraanin mukaantulon johdosta, ja hankaluuksista huolimatta on kaikista uudistuksista jäänyt positiivinen ensivaikutelma. Jopa tallien sponsoritilanne näyttää hitusen piristyneen. Kerran itsestäänselvyydeksi laskettu paikka NASCARin rinnalla Yhdysvaltain toisena suurena ratasarjana on silti yhä lukemattomien askelien päässä.

2 kommenttia

  1. Minä uskon että IndyCarista tulee vain Champ Carin halpakopia, mikä on siinä mielessä hyvä että kisoja enemmän ja enemmän pois ovaalilta, siirtäen ne normi ja katuradoille. Road American, Road Atlantan ja Mexicon kisoista on jo puhuttu ensi vuoden kaleteriin muun muassa. Todellakin Marco Andrettin kannattaisi vaihtaa tiimiä, oli lähellä mennä kaudeksi 2009 Penske Racingille.

    Saas nähdä miten tiimistä yhteistyöä IndyCar ja ALMS tekevät kun sellaisestakin ollut puhetta ja onhan kaksi ALMS tiimiä siirtynyt IndyCareihin.

  2. Thanks!

    Varsin valaisevaa turinointia ton vanhemman plokkauksen kera näin amerikan autoilusta ihan pihalla olevalle. CARTtia tuli toki aikasemmin seurattua, kun sitä telkustakin tuli, ja vaikkei ois tullukaan.

    Toi tallipäälliköiden vastuu sekoiluista on varmaan samantapaista mitä ykköissäkin aina väliin on nähty, mutta ei onneksi ole ihan noin pahaksi äitynyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: