Kun Juan Manuel Fangio kidnapattiin

Bahrainin GP:n mahdollinen peruminen on F1-maailman kuumin puheenaihe. Autokilpailun käyttäminen politiikan välikappaleena ei ole mitään utopiaa, vaan niin on toden totta tapahtunut. Tapahtumien keskipisteessä oli itse Maestro, Juan Manuel Fangio.

Olen sitä mieltä, että urheilu ja politiikka tulisi pitää erossa toisistaan. Ihmisoikeustilanteen ei siis tulisi vaikuttaa siihen, millaisia urheilutapahtumia maassa järjestetään. Kun tapahtuma itse on valtaapitävien järjestämä ja heidän kilpensä kiillottamiseen tarkoitettu, alkaa tilanne hämärtyä. Jo tapahtuma sinällään on poliittinen kannanotto.

Vuoden 1958 Havannan Grand Prix oli osa Kuuban presidentti Fulgencio Batistan suunnitelmaa tehdä maan pääkaupungista rikkaita ulkomaalaisia houkutteleva turistikohde. Kilpailu ei ollut osa MM-sarjaa, mutta silti se toi paikalle ajan kirkkaimmat tähdet, Juan Manuel Fangion ja Stirling Mossin.

Kilpailu oli järjestetty erittäin menestyksekkäästi jo 1957, mutta vuoden aikana tilanne maassa oli muuttunut. Fidel Castron vuorille majoittuneet sissijoukot kasvoivat yhä voimakkaammiksi, eivätkä Havannan kadutkaan levottomuuksilta täysin välttyneet. Katuratakilpailun järjestelyt saatiin silti vietyä läpi kunnialla, ja kaiken odotettiin sujuvan ongelmitta.

Kun Fangio astui Lincoln Hotelin aulaan kilpailun aattona, oli häntä vastassa nahkatakkiin pukeutunut mies pistooli kädessään. Castron 26. heinäkuuta -liikkeen edustajaksi esittäytynyt nuorukainen pakotti Fangion mukaansa tämän seuralaisten estelyistä huolimatta, ja ulkona odottanut auto vei Maestron salaiseen piilopaikkaan.

Kidnappaajat olivat halunneet mukaansa myös Mossin, mutta Fangio esti aikeet valehtelemalla Stirlingin olevan häämatkalla. Sepitys upposi, ja Moss jäi hotelliin kera tilanteen vakavuuteen heränneiden järjestäjien hankkiman erityisvartioinnin. Eivät kaappaajat Mossia olisi tarvinneetkaan; uutinen maailman tunnetuimman moottoriurheilijan sieppauksesta levisi kulovalkean tavoin, ja liike sai huimasti tavoittelemaansa huomiota.

Presidentti Batista ei taipunut paineen alla, vaan määräsi kilpailun tapahtuvaksi kesken olleista etsinnöistä huolimatta. Se oli virhe: tapahtumasta tuli katastrofi, kun Armando Garcia Cifuentes menetti autonsa hallinnan öljyläikästä ja syöksyi katsojien sekaan. Seitsemän kuoli, 40 loukkaantui. Farssin täydensi kilpailua varten kasatun, radan yli kulkeneen sillantapaisen sortuminen, mikä pakotti keskeyttämään ajot vain kuuden kierroksen jälkeen.

Fangio puolestaan toimitettiin Argentiinan suurlähetystöön vielä kilpailupäivän aikana. Hän kertoi syöneensä hyvin ja nukkuneensa kuin kuningas, eikä hän ollut tapahtuneesta kovinkaan pahoillaan: ”He kohtelivat minua erittäin hyvin, ja käyttivät kaiken aikansa perustellakseen minulle syynsä kidnappaukseen. He pyytelivät toistuvasti anteeksi. Tulimme lopulta hyvin toimeen ja he tekivät selväksi, etteivät tahtoneet satuttaa minua, vain estää minua kilpailemasta saadakseen tekonsa lehtiin.”

Kuten hyvin tiedetään, onnistui Castro vallankumousaikeissaan vuoden 1959 vaihteessa. Grand Prix palasi Havannaan vuonna 1960, mutta oli selvää, ettei kilpa-autoilun kaltaisella urheilulajilla ollut sijaa Castron Kuubassa. Niinpä tuo kilpailu jäi viimeiseksi Kuuban Grand Prix’ksi.

Mitä Bahrainin kilpailuun tulee, on hallitsijasuvun järjestämä tapahtuma mielenosoittajille niin selkeä maali ja tilanne maassa sen verran tulenarka, että kilpailun järjestämistä on minusta hankala perustella. Kyse ei viime kädessä ole politiikasta, vaan parituhatpäisen Formula 1 -karavaanin turvallisuudesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: