Will Power ja häviämisen taito

Harvoin on lehdistötilaisuudessa nähty niin maansa myynyttä miestä kuin Will Power kauden viimeisen Indycar-kilpailun jälkeen Fontanassa. Kolmena viime vuotena hän on lähtenyt sarjan päätöskilpailuun taistelemaan mestaruudesta, ja joka kerta hän on poistunut häviäjänä. Willistä on tulossa Indycarin oma surullisen hahmon ritari.

Viime vuonna pettymystä lienee suhteuttanut kilpailun päättänyt tulimeri, jonka jälkeen Power saattoi olla onnellinen saadessaan pitää henkiriepunsa. Lauantaina Fontanassa ja 2010 Homesteadissa mestaruusjahti sitä vastoin päättyi identtisesti: osumalla ovaaliradan kaiteeseen. Vasemmalle kääntyminen on eittämättä Powerin heikkous, mutta mestaruustappioiden laittaminen yksinomaan sen tai kilpailuhermojen piikkiin olisi raju yksinkertaistus.

Kaikkina kolmena viime vuotena Willillä on ollut mahdollisuus varmistaa mestaruus vaikka jo ennen päätöskilpailua. Ratkaisuhetkillä tiimin tai kuljettajan pienet virhearviot tai jopa hämmästyttävät sattumat ovat kuitenkin vieneet jo liki hyppysissä olleen tavoittamattoman pistejohdon.

2010 Power oli odotusten vastaisesti ajamassa kohti ovaalikilpailun voittoa Chicagolandissa, kun tankkausongelma viimeisellä varikkokäynnillä pudotti hänet kierroksen kärjen taakse ja kuudenneksitoista. 2011 hän oli jälleen lähellä ovaalivoittoa kauden toiseksi viimeisessä koitoksessa Kentuckyssa, kun hänet laskettiin varikkokäynniltä suoraan Ana Beatrizin eteen. Autoon tulleet vauriot veivät huippunopeutta ja Power tuli maaliin jälkijoukoissa.

Päättyneeltä kaudelta sopii hämmästellä erityisesti kahta tapahtumaa. Sonoman moottoriradalla Power hallitsi kilpailua, kunnes viimeisen varikkokäynnin venyminen muutamalla sekunnilla yhdistettynä epäonnisesti ajoitettuun turva-autojaksoon pudotti hänet toiseksi tallitoveri Ryan Briscoen taakse. Viimeistä edellisessä kilpailussa Baltimoren katuradalla sadekuuron kasteltua radan Power piti saderenkaat hieman liian pitkään, mikä pudotti hänet kärjestä. Samaan aikaan toinen mestariehdokas Ryan Hunter-Reay tarrasi omaan ohueen mestaruussaumaansa taistelemalla tiensä keskiryhmästä voittoon Powerin hyytyessä kuudenneksi. Ratkaisevilla hetkillä Will ei ole onnistunut samankaltaisessa asetelmat kääntävässä suorituksessa kuin Hunter-Reay Baltimoressa.

Puuttuuko Will Powerilta siis tahdonvoimaa? Ei missään tapauksessa. Jos Powerin uraa jokin teema kuvaa, on se kyky nousta esiin altavastaajan asemassa. Australian pikkuformuloissa Will hankki itselleen mahdollisuuden urhealla taistelullaan vanhentuneella kalustolla ja puutteellisin resurssein. Australian F3-mestaruuden jälkeen hän lähti Eurooppaan mukanaan budjetti vain osaan kauden kilpailuista, mutta nousi kahdessa vuodessa Formula Renault 3.5:een, jossa otetut voitot herättivät Derrick Walkerin ChampCar-tallia rahoittaneen australialaistukijan.

Kaksi hyvää kautta ChampCarissa ja yksi keskinkertainen juuri yhdistyneessä Indycarissa eivät riittäneet tuon samaisen rahoittajan vetäytyessä 2008 lopussa. Power näytti aloittavan kauden 2009 työttömänä, mutta sai takaoven kautta mahdollisuuden Penskellä Helio Castronevesin joutuessa jättämään avauskilpailun väliin verosotkujensa takia. Will teki vaikutuksen, sai Roger Penskeltä auton osaan loppukauden kilpailuista – ja otti voiton ja kaksi muuta palkintosijaa. Kausi kuitenkin katkesi kaksi selkänikamaa murtaneeseen kolariin Nelson Philippen kanssa.

Penske  ei vammaa hätkähtänyt, vaan solmi Powerin kanssa sopimuksen seuraavasta kaudesta. Will näytti toipuneensa voittamalla kaksi ensimmäistä kilpailuaan vamman jälkeen, ja on kiittänyt luottamuksesta olemalla viimeisten kolmen Indycar-kauden nopein ja voitokkain kuljettaja.

Mikä sitten estää ottamasta tuota viimeistä askelta mestariksi? Vastaus saattaisi piillä asennoitumisessa. Will Power ajaa autoa vastaavalla temmolla kuin Alan Jones ja on päättäväinen kuin terrieri, mutta suhtautuu tulevaisuuteen yhtä luottavaisesti kuin aasi Ihaa. Jo pitkään hän on ollut Indycarin virallinen outo tyyppi, jonka kaudenalusmantra ”En usko enää koskaan voittavani yhtään kisaa” yhtä lailla huvittaa kuin nostattaa kulmakarvoja.

Powerin pessimismistä on tullut itseään toteuttava ennustus. Kerta toisensa jälkeen hän ponnahtaa vaikeuksien jälkeen pystyyn vain kaatuakseen ratkaisevalla esteellä ennen suurmenestystä. Siksi kivuliasta seurattavaa toistuva kunniakas häviäminen jo on, että kaavan särkymistä toivoo niin Willin kuin katsojienkin puolesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: