Kun onni suosi rohkeaa

Kahdennellatoista sijalla harvoin varastetaan otsikoita, mutta Timo Glockin ajo Singaporessa olisi ainakin kainalojutun ansainnut. Jos oikein tahtoo, ja minähän tahdon, saattaa Timon suorituksesta havaita kaikuja menneistä ajoista.

Glock on sarjan katurataspesialisteja, ja Singapore näyttää soveltuvan hänelle erityisen hyvin. 2009 hän oli Toyotan ratissa toinen, ja ehättipä hän väläyttää myös 2010 pidätellessään Virginillä takanaan nopeampien autojen letkaa. Katuratojen kisällintyönsä Timo on suorittanut USA:ssa – ensimmäisen F1-vierailunsa jälkeen hän ajoi 2005 ChampCar-sarjaa, jossa kapeat betonirännit muodostivat kilpailukalenterin rungon.

Amerikan-formuloiden katukisa on parhaimmillaan kuin yhdistelmä rulettia ja nuorallatanssia. Radat ovat usein todella töyssyisiä ja liukkaita, mikä laittaa kuskin taidot koetukselle, ja yhden livetessä turva-auto joko tasoittaa erot tai ajoituksen sopiessa järjestää tilanteen täysin uusiksi. Peli vaatii paitsi taitoa ja taktista silmää, myös periksiantamattomuutta, sillä kolari voi muuttaa hankalalta näyttävän tilanteen hetkessä. Niin hyvin Glock tämän leikin ChampCarissa hallitsi, että faneille hän oli ”Street Fighter”.

Formula 1 -katuradat ovat viimeistelyltään aivan toisesta maailmasta kuin ChampCarin käyttämät olivat, mutta myös kuninkuusluokan katukisoissa on tänä päivänä vastaavia elementtejä. Jokaisessa Singaporen GP:ssä on joukko vähintään kerran kerätty Mercedesin taa, ja aiempaa vaikeammin hallittavat autot ovat parina viime vuotena kasvattaneet ajovirheiden määrää.

Oli vähällä, ettei Glock itse ollut Marina Bayn radan ensimmäinen uhri. Kaidekosketus, jota hän itse kuvaili pusuksi, näytti TV-kuvissa huomattavasti lemmentekoa väkivaltaisemmalta. Samaa todisti myös auto. ”Oikean takapyörän aurauskulma haritti”, huokasi Timo kisan jälkeen. ”Minun täytyi muuttaa ajotyyliäni vasemmalle kääntyvissä mutkissa, jotta ylipäätään pysyin radalla…”

Tällin jälkeen Glock oli vähintään banaalin ChampCar-liikanimensä veroinen. Tänä päivänä ei ole kovinkaan tavallista, että tiimi ja kuski ottavat riskin selkeän teknisen ongelman kanssa, mutta Marussia piti kuljettajansa radalla. Takaripustuksen tarkistaminen olisi tiennyt mahdollisuuksien menettämistä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi luottaa runnotun osan kestävyyteen ja kuskin sopeutumiskykyyn.

Kyse ei suinkaan ollut vain selviytymisestä. Varomisen vastapainoksi Glock hyökkäsi aina radan taittuessa oikealle, ja tekikin sen hyvin – muutaman kierroksen harjoittelun jälkeen hän taittoi matkaa nopeammin kuin tallitoveri Charles Pic ehjällä autollaan. Kun turva-auto ennakko-odotusten mukaisesti tuli radalle ensin Narain Karthikeyanin kolarin, sitten Michael Schumacherin kovan poiston johdosta, tarrasi Glock mahdollisuuteensa.

Juuri ennen turva-autojaksoja Marussiaan oli vaihdettu uusi setti rengasseoksista kovempaa, joten päätös jatkaa radalla oli ilmeinen. Saman ratkaisun teki myös Heikki Kovalainen, jolla taas oli allaan superpehmeä kumi. Turva-auton poistuessa tuli Heikin kuroa eroa viimeistä varikkokäyntiään varten, mutta toisin kävi: Caterham putosi tulosluettelossa kuin kivi Glockin saavuttaessa alati. Viherkeltaisen auton oli pakko suunnata varikolle, mikä tiesi putoamista 25 sekuntia sankarimme taakse.

Taisto ei suinkaan ollut ohi, sillä Marussian valinta tiesi 36 kierrosta yhdellä rengassarjalla, minkä piti olla mahdotonta. Nyt itseaiheutettu ongelma pelasi kuitenkin Glockin pussiin; oikea takarengas joutuu Singaporessa suurimpaan rääkkiin, ja kuljettajan omaksuman ajotavan johdosta juuri pahimmassa paineessa olleen renkaan kuormitus oli tavallista alhaisempi.

Yhdessä kahdella kierroksella lyhennetyn kilpailun kanssa Glockin improvisointi riitti juuri ja juuri, sillä viimeisellä kierroksella Timo tunsi tutut merkit takarenkaiden pidon totaalisesta loppumisesta. Taakse jäivät niin Kovalainen kuin omissa ratkaisuissaan horjuneet Kamui Kobayashi ja Nico Hülkenbergkin, kaikki autoilla, joiden haastamiseen Marussialla ei pitäisi olla mahdollisuuksia.

Jos on alkuunkaan taipuvainen romantisoimaan aikaa, jolloin miehet olivat rautaa ja kilpa-autot teräsputkea, ei Glockin esitys Singaporessa voi olla sytyttämättä. Oli loppusijoituksen merkitys Marussialle lopulta mikä vain, olisi vuoden kenties komeimmasta ajosuorituksesta toivonut Timolle palkkioksi jotain 12. sijaa kouriintuntuvampaa.

4 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus. Samalla kun mediassa ja foorumeilla jauhetaan kyllästymiseen asti kärkikuskien jonoajelusta, jäävät tv-kuvien ulkopuolella tapahtuvat sankaritarinat liian usein vaille huomiota.

    1. Uusien tallien paremmista kisoista olisi kenties syytä tehdä joku lista. Liuzzi Kanadassa viime vuonna ja pari Heikin esitystä tulee mieleen.

  2. Arvostan kirjoittajaa, sillä itse olen jonkinsortin Glock-fani, eikä miehen ajeluista juurikaan muualla puhuta.
    Tämä tapaus osoittaa jälleen sen, että Timppa on hyvä kuski, vaikkei kalusto sen todistamiseen usein riitäkkään. Joskus yöllä salaa peiton alla toivon, että Glock saisi uuden mahdollisuuden, vaikkapa Sauberin ratissa..

  3. Hyvin kerrottu ja kuvailtu. Itse en edes tiennyt / muistanut, että timolta ”levisi” ripustukset. Timo on kyllä yksi näistä harvoista kavereista jotka voisivat saada paljon aikaan paremmalla kalustolla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: