Formula 1 -kuljettajat 2012 paremmuusjärjestyksessä

Pidän enemmän kolumni- tai pakinatyylisistä purkauksista kuin yleensä niin kovin mekaanisiksi muodostuvista listoista, mutta F1-kautta 2012 käsitelläkseni joudun tekemään poikkeuksen. Listan luomisessa meni kovin pitkään, koska en ollut päästä itseni kanssa sopuun ykkössijan haltijasta.

1. Fernando Alonso, Ferrari

Vaikka Alonson itsetehostus kuinka ärsyttäisi, on hankala olla eri mieltä siitä, etteikö päättynyt kausi olisi ollut hänen uransa paras. F2012 ei missään nimessä ollut erityisen hyvä auto – nopeudeltaan kolmanneksi paras – ja kauden alussa se oli suorastaan kamala. Sitä vastoin Ferrarin tiimityö oli eittämättä varikon parasta.

Barcelonasta eteenpäin autolla oli kaksi selkeää vahvuutta: sillä saatiin renkaat toimimaan kilpailussa kuin kilpailussa, ja se päihitti kilpailijansa suoranopeuksissa. Tiimi ja Alonso joutuivat käytännössä koko vuoden rakentamaan taktiikkansa melko heikoista lähtöruuduista näiden kahden elementin varaan, ja molemmat onnistuivat liki sataprosenttisesti. Fernandoa voi moittia vain lievästä hyytymisestä loppukaudella sekä ylireagoinnista Jenson Buttonin McLareniin Suzukan startissa.

2. Sebastian Vettel, Red Bull

Vettel teki sen taas, ja kuten 2010, jo toivottomalta näyttäneen piste-eron takaa. Mestaruuden toi loppukauden huima voittoputki, mutta Alonson tasaisuuden hehkuttamisen varjoon on jäänyt, että Seb teki juurikin vastaavaa työtä alkukaudesta Red Bullin heikoissa kilpailuissa. Se piti Vettelin mestaruuslaivan hyökkäysetäisyydellä teknisistä vioista huolimatta.

Ratkaisuhetkillä kaikki tuntui kääntyvän Vettelin eduksi. Abu Dhabissa varikolta lähtiessään Seb teki parikin virhettä, jotka olisivat voineet johtaa kilpailun päättymiseen, eikä Brasilian GP:n avauskierroksen osuma ollut lainkaan niin paljon Bruno Sennan syytä kuin Vettel halusi esittää. Mestaruutensa Seb ansaitsi sillä rauhallisuudella ja päättäväisyydellä, jolla hän nämä virheet korjasi.

3. Lewis Hamilton, McLaren

Jos on Hamilton ollut kahtena viime vuonna pettymys, jätti talli kuljettajansa pahemman kerran pulaan 2012 – on vääryys, ettei Lewis taistellut mestaruudesta.  McLaren oli käsittämättömän huono niin varikkotyöskentelyssä kuin luotettavuudessakin. Maailman nopein varikkokäynti on täysin hyödytön ilman tasaisuutta.

Hamiltonin viime kausia värittäneet hölmöt virheet loistivat liki tyystin poissaolollaan. Osuma Pastor Maldonadon kanssa Valenciassa oli vältettävissä, mutta muutoin erheet jäivät Twitter-hölmöilyjen asteelle. Uutinen Mercedes-siirrosta näytti vapauttavan häntä vielä entisestään, ja veikkaankin, että Hopeanuolessa istuu ensi kaudella sarjan paras kuljettaja.

4. Kimi Räikkönen, Lotus

En tiedä, saako tätä sanoa, mutta tuntuu kuin olisi olemassa kaksi Kimi Räikköstä: se hieman uneliaasti reagoiva nuhjake, joka nähtiin Kiinassa ja Kanadassa,  sekä se raivokas ja tallin väkeä radiossa tylyttävä Jäämies, joka oli ratissa Bahrainissa, Unkarissa ja Abu Dhabissa. Noina parhaina hetkinään Kimi pieksee kisamatkalla yhä kenet tahansa, ja huonoimmillaankin hän on sekä nopea että äärimmäisen varma.

Melko yleinen tapa hahmottaa kuljettajien järjestystä on nostaa terävin kärki omaksi supertähtien ryhmäkseen. Niin hyvä Kimin paluukausi oli, että ainakin minun kirjoissani supertähtien kolmikosta tuli tänä vuonna nelikko. Myös Kimillä on yhä resurssit olla sarjan paras.

5. Nico Hülkenberg, Force India

Hülkenberg saattaa hyvinkin olla maailman paras sadesään kuljettaja. Kun märän kelin lahjat yhdistettiin huimasti kahden vuoden takaista debyyttikautta varmempiin otteisiin, oli tuloksena vuoden kovin tasonnosto. Avausvoitto oli Brasiliassa täysin otettavissa, kunnes kautta peilaten epätavallinen arviointivirhe johti kolariin Hamiltonin kanssa. Alkukaudesta Nico oli tasaväkinen Paul di Restan kanssa, mutta käänsi tiimin sisäisen taiston sitä selvemmin voitokseen, mitä pidemmälle kausi eteni.

Niin hyvä Nico lopulta oli, että Sauber-pesti tuntunee pieneltä pettymykseltä. On jossain määrin yllättävää, ettei sen kummemmin McLaren kuin Ferrarikaan saksalaiseen tarttunut. Toisaalta Hülkenbergin kauden 2012 tasaisuus on juuri se, mitä Sauberilta näyttää puuttuvan.

6. Jenson Button, McLaren

Button ei pääse köyhän miehen Prostin manttelistaan. Oikean auton saadessaan hän on yhä täysin pysäyttämätön, kuten Melbournessa ja Spassa tapahtui. Kun auto ei ole kohdallaan, on pudotus kuitenkin aivan liian suuri erityisesti kaluston puutteet taitavasti paikkaavan Hamiltonin rinnalla.

On mielenkiintoista nähdä, pystyykö Button jotenkin muuttamaan tilannetta Hamiltonin lähdön jälkeen.  Jenson itse näkee voivansa vaikuttaa asiaan auton kehitystyön kautta tallin johtavan kuljettajan ominaisuudessa, mutta on vaikea uskoa, että puheet olisivat muuta kuin sanahelinää. Niin hyvin kuin Button onkin kolmesta McLaren-vuodestaan suoriutunut, on hankala nähdä häntä riittävän hyväksi johtamaan McLarenin mestaruusjahtia.

7. Mark Webber, Red Bull

Markin vuosi oli hieman kuin Felipe Massan vastaava, mutta käänteisenä – alku ei ollut missään tapauksessa huono, mutta jatkosopimuksen jälkeen sen kummemmin vauhti kuin varmuuskaan eivät olleet vaaditulla tasolla. Kauden pelastivat hienot voitot Monacossa ja Isossa-Britanniassa, muutoin suoritus oli hyvinkin keskinkertainen.

Tason romahdus kauden edetessä oli erikoinen ja erityisesti kontrasti voittoputkessa edenneeseen tallikaveriin valtava. Webber sai jälleen kerran enemmän kuin oman osansa teknisistä vioista, mutta koko uraa leimannut kyvyttömyys luovia kilpakumppanien seassa pilasi aivan liian monta kisaa.

8. Pastor Maldonado, Williams

Älkää vaan katsoko, mutta loppukautta kohden vaikutti, että oppi on alkanut upota Maldonadon paksuun kalloon. Pastorin omat kommentit kolisteluistaan muuttuivat sävyltään huomattavasti varovaisemmiksi F1:n kesäloman jälkeen, ja pian muutos näkyi myös otteissa. Yhtäkkiä Maldonadon alkukantainen habitus ei ollutkaan viikottain Autosportin etusivulla kolariuutisen kuvituksena.

Maldonadon kauden kruunu oli tietenkin Barcelonan yllätysvoitto, mutta kantaessaan loppukauden muodonmuutos voi olla käänteentekevä koko uran kannalta. Singaporessa nähtiin sekin ihme, että talli ja auto pettivät Pastorin sen sijaan, että pisteet valuisivat hiekkaan kuljettajan virheen takia. Silti Maldonado on yhä jokusen huippusijoituksen velkaa tallilleen.

9. Sergio Perez, Sauber

Kun Perezin McLaren-sopimus julkistettiin, mainitsi Martin Whitmarsh hänen jättiläistenkaatoesityksensä Malesiassa ja Monzassa. Siksi usein Checo on erikoiskykyjään esitellyt, ettei niiden olemassaoloa voi kiistää, mutta on tärkeää ymmärtää hänen olevan listalla näin ylhäällä yksin niiden ansiosta, McLarenin ottaneen huiman riskin pitkälti niiden perusteella.

Perezin keskimääräinen viikonloppu oli nimittäin melkoista kohellusta. McLaren-sopimuksen julkistamisen jälkeen tilanne eskaloitui siinä määrin, että ajoittaisista helpoista virheistä tuli toistuvia. Horjuvan loppukauden jälkeen Checon ja McLarenin liiton onnistuminen tulee olemaan kauden 2013 kiintoisimpia tarinoita.

10. Nico Rosberg, Mercedes

Mercedes-kuljettajia on hyvin hankala arvostella, koska auton suorituskyky oli vapaassa pudotuksessa tallin päädyttyä jälleen yhteen tekniseen uudelleenjärjestelyyn kesken kauden. Loppukaudesta Rosbergia ajatettiin jopa tiedetysti heikommalla aeropaketilla tarkoituksena kerätä tietoa kaudelle 2013.

Kiinan rata on jo parina vuotena sopinut Mercedesin autolle suorastaan omituisen hyvin, ja Nicosta oli käyttämään tilaisuus voitokkaasti. Voitto oli ehdottomasti ansaittu, ja ensi vuonna saataneen Lewis Hamiltonin ansiosta viimein vastaus siihen, kuinka hyvä Nico Rosberg todella on.

11. Paul di Resta, Force India

Brittilehdistö kehuu di Restaa yhä vuolaasti, mutta totta puhuen Paul on melkoinen kameleontti. Harvassa ovat ne hetket, kun hän erottuu massasta sen kummemmin hyvässä kuin pahassakaan. Mercedesin tuella kuninkuusluokkaan nousseen lupauksen hetki saattoi mennä, kun Lewis Hamilton vapautui korvaamaan Michael Schumacherin johtotähden tehdastallissa.

Valencian kilpailu oli kuin di Restan kausi pienoiskoossa. Tämä oli Paulin hetki loistaa; Force Indiassa oli riittävästi puhtia aika-ajojen kolmen kärkeen. Ratkaisukierroksen virhe pudotti hänet kuitenkin kymmenenteen ruutuun, ja kilpailussa tulos oli seitsemäs sija erikoisella taktiikalla hyvän, mutta näkymättömän ajon jälkeen.

12. Charles Pic, Marussia

Vuoden neljästä tulokkaasta (sikäli kun mukaan lasketaan alle puoli kautta aiemmin ajaneet Grosjean ja Ricciardo) Pic oli ehdottomasti vakuuttavin. Timo Glock on märkäkorvalle mainio mittari, ja ennalta tutuilla radoilla Euroopassa Pic piti tallikaveriaan ajoittain liki pilkkanaan. Osat vaihtuivat jälleen kaukomaiden kisoihin, mutta nuori ranskalainen ehätti tekemään vaikutuksen.

Kauden kohokohta oli Unkarin kilpailu, josta Autosport äityi omissa arvioissaan antamaan kympin. 20. sija ei näytä erikoiselta tuloslistassa, mutta mitä enemmän suorituksen yksityiskohtiin perehtyi, sitä järkevämmältä arvio vaikutti. Pic jatkaa uraansa Caterhamilla, ja valinta on tallilta erittäin perusteltu.

13. Heikki Kovalainen, Caterham

Päättynyt kausi ei missään nimessä ollut Kovalaisen maineen kannalta vastaavanlainen napakymppi kuin 2011 oli. Yrityksen puutteesta häntä ei taaskaan voinut syyttää; toistuvasti Heikki nosti autonsa kilpailujen alkukierroksilla sijoille, joille se ei alkuunkaan kuulunut, ja yhtä monta kertaa iski totuus vasten kasvoja kauan ennen ruutulippua. Auton ollessa yhä susi alkoi turhautuminen vihdoin iskeä tiimin kovimpaankin hengenluojaan.

Suurin miinus oli se, että Vitali Petrov pääsi tallikaverusten keskinäisessä kilpailussa loppukaudesta niskan päälle. Kovalainen oli koko kautta katsoen parempi, vaan ei riittävän hyvä oikeuttaakseen sen, että toinen kuljettajista saa miljoonaliksaa toisen kaivaessa kuvettaan. Heikin ajotyyli vaatii autolta paljon, ja kun auto ei anna mitään, näkyy se myös tuloksissa.

14. Kamui Kobayashi, Sauber

Kobayashi vastasi vuoden sykähdyttävimmästä F1-hetkessä Suzukan täysien katsomoiden huutaessa Kamuita kolmossijan kunniaksi. Silti häntä uhkaa Ukyo Katayaman ja Takuma Saton kohtalo – koko kolmikko on parhaimmillaan näyttänyt Japanin ensimmäiseltä F1-tähdeltä, mutta myös Kamuin osaksi näyttää jäävän karvas pettymys.

Kamuilla on kaksi ongelmaa. Huippuvauhti ei ole aivan parhaiden tasolla, eikä Sauber ole hänen aikanaan kyennyt tasaisiin suorituksiin. Kun suoritukset heittelevät, etsii talli johtajuutta kokeneemmalta, palkkaa saavalta kuljettajaltaan. Siksi Kamui oli pettymys, ja siksi oli loogista, että hänen tilalleen pestattiin uusi yrittäjä, vaikka japanilaiselle niin kovin mielellään jatkoa soisikin.

15. Romain Grosjean, Lotus

Eräs Mario Andrettin ensimmäisistä tallipäälliköistä sanoi Marion rikkovan vaikka alasimen kumivasaralla, ja se tuntui olevan myös Grosjeanin kauden teema. Alkuhankaluuksien jälkeen näytti  hetken siltä, että Romain saa juonesta kiinni – vain tekniikka esti häntä tuomasta Lotuksen kauden ensivoiton Valenciasta. Samainen voitto olisi kantanut pisteissä Kimi Räikkösen edelle. Sitten tuli Spa ja täydellinen katastrofi, arviointivirhe, jota ei siedettäisi edes karting-kuskilta. Kilpailukiellon jälkeen Grosjean kadotti täysin fokuksensa ja onnistui kolaroimaan silloinkin, kun yritti sitä viimeiseen asti välttää.

Jos Grosjeanin tallipaikan jokin pelastaa, on se nopeus Räikköseen verrattuna. Aika-ajojen tasaväkisyyden voisi vielä ohittaa olankohautuksella, mutta Romain haastoi Kimin myös kilpailuissa. Valencian lisäksi hän sai kokeneen tallikaverinsa näyttämään tavalliselta myös Kanadassa, ja viimeksi Austinissa hän nousi Räikkösen kantaan ylimääräisistä pirueteista huolimatta.

16. Vitali Petrov, Caterham

Petrov on vekkuli tapaus. Kun Renault nosti hänet kisakuljettajaksi 2010, oli kyseessä oikea projektien projekti. Kolme vuotta myöhemmin näyttää mahdolliselta, että Vitali on toista vuotta putkeen vaikuttamassa yhden arvostetun F1-ammattilaisen lähtöön kuninkuusluokasta. Kauden kohokohta oli tietenkin Brasilian 11. sija, mutta Heikki Kovalaisen useaan otteeseen nitistänyttä kisavauhtia ei sitäkään sovi vähätellä.

Petrov on päätynyt erikoiseen limboon – kyvyt eivät aivan riitä siihen, että jokin talleista intoutuisi maksamaan palkkaa, mutta palkatut kuskit saavat pelätä jakkaransa puolesta Vitalin tallikaveriksi päätyessään.

17. Timo Glock, Marussia

Glockin uroteko Singaporen katuradalla oli todella lähellä kantaa Marussian valmistajien tilaston kymmenenneksi. Muutoin kautta täytyy pitää pettymyksenä – Charles Pic oli vastoin odotuksia useana viikonloppuna Marussian kärkiase taistelussa Caterhamia vastaan.

Glockilla on sopimus ensi kaudeksi, mutta Marussian taloudellisen tilanteen tiedetään olevan haastava. Kuten Kovalaisen, myös Glockin kohdalla kauden suoritukset asettavat palkatun kuljettajan ajattamisen kyseenalaiseksi. Mikäli Petrov on vapaana, voi venäläiskuljettajan ja venäläistallin yhdistäminen muodostua liian houkuttelevaksi.

18. Michael Schumacher, Mercedes

Schumacherin jäähyväiskauden kohokohta oli Monacon aika-ajon nopein aika. Ilman Barcelonan hölmöilyistä ansaittua rangaistusta Schumi olisi hyvinkin mahdollisesti voittanut vielä kerran. Omituiset virheet värittivät sekä päättynyttä kautta että koko Schumacherin paluuta.

Vauhdin puolesta Schumi pystyi yhä kiusaamaan uransa parhaita vuosia ajavaa tallikaveriaan. Mestarin on kuitenkin korkea aika lopettaa.

19. Jean-Eric Vergne, Toro Rosso

Jos väittää JEVin olleen F1:n vuoden huonoin aika-ajaja, ei välttämättä ole tavattoman väärässä. Nuori ranskalainen putosi aika-ajojen ykkösosiossa kahdeksan kertaa siinä missä tallikaveri Ricciardo jäi kyydistä vain kahdesti.

Vergnen nostavat tallikaverinsa edelle ennakkoluulottomat kisasuoritukset, jotka palkittiin neljällä kahdeksannella sijalla. Mitä tulee sijoitukseen listalla, voi totuus olla yhtä hyvin kymmenen parhaan laitamilla. Helmut Markon taktiikka nakata toistuvasti vastakkain kaksi junioria vailla kunnollista verrokkia on täysin tajuton ja tekee lahjakkuuksien arvioinnista silminnähden hankalaa myös Red Bull -johdolle.

20. Daniel Ricciardo, Toro Rosso

Ricciardosta on vaikea sanoa mitään, mitä ei yllä Vergnen kohdalla olisi todettu. Päinvastainen järjestys kaksikon välillä lienee suositumpi, mutta itse uskon Vergneen kisakuskina enemmän.

21. Felipe Massa, Ferrari

Massan nousu loppukaudesta oli kunnioitettava – kauden toisella puoliskolla hän keräsi sarjan viidenneksi suurimman pistepotin. Viimeisissä kilpailuissa Felipe niisti vauhdissa myös huimasti hehkutettua tallikaveriaan ja vaikutti kaikkien odotusten vastaisesti jälleen F1-kuskilta.

Silti on täydellinen arvoitus, miten kukaan voi saada jatkaa F1:ssä niin kammottavan alkukauden jälkeen. Massalla on ensi vuonna yhä huimasti näytettävää.

22. Bruno Senna, Williams

Jos valittaisiin F1:n hyviä tyyppejä, olisi Bruno ehdottomasti kärkipäätä. Valitettavasti taidot kuljettajana eivät oikeuta samaan – hetkittäin Bruno onnistuu näyttämään kyvykkäältä, mutta nuo hetket ovat aivan liian harvassa oikeuttaakseen hänen jatkonsa F1:ssä.

Aivan erityisen turhauttavia olivat aika-ajojen toistuvat sulamiset. Hyvinkin puolessa kauden kilpailuista Sennan vauhti näytti riittävän kymmenen kärkeen, mutta virheet ratkaisuhetkillä pudottivat Williams-kuljettajan toistuvasti viimeisestä aika-ajosta. Samaan aikaan toisessa sinisessä autossa Pastor Maldonado sai liki poikkeuksetta kasaan huippukierroksen silloin, kun sitä eniten kaivattiin.

Ei arvostelua – Pedro de la Rosa ja Narain Karthikeyan, HRT

HRT:n kuskikaksikkoa kävi sääliksi. Tallin viimeiseksi jääneen kauden teema oli roikkua mukana autolla, jonka jarrujen jäähdytys oli riittämätön ja osat monin paikoin ylittäneet käyttöikänsä. Kumpikaan ei missään tapauksessa ole lainkaan niin huono kuljettaja kuin missä valossa auto heidät esitti.

Jos HRT:n perustukset alusta alkaen lahot olivatkin, on tallin kisatiimille nostettava hattua. Kilpailuviikonloppujen toiminnassa talli on aina kestänyt vertailun. Samoin vauhti, johon Camposilta peritty läjä tallin parhaimpina hetkinä kiidätettiin, oli melkoinen uroteko.

13 kommenttia

  1. Oliko Hamilton tosiaan vähävirheinen tällä kaudella ja mun mielikuva jäänne edellisiltä? Samaten mulle jäi Vettelin alkukaudesta surkea kuva suhteessa Markiin.

    1. Hankala keksiä, missä Hamilton olisi itse tössinyt. Webber oli tosiaan useammassakin kisassa Vettelin edellä alkukaudesta, mutta vaati Valencian keskeytyksen Vettelille, että pääsi hetkeksi edelle pisteissä.

  2. Semmosta se on, kun ei nykysi tuu katottua ku kerran kisa suorana ja muutenki jää aika vähälle jatustelulle. Muistan 90-luvun kisat keskimäärin paremmin ku tämän kauden.

  3. Oivasti puit ajatukseni jälleen kasaan. Olisin kyllä vaihtanut Sebin ja Fernandon paikkaa, koska vaadin ykköseltä myös suoraselkäisyyttä. Alonson kommentit Vettelin mestaruuden jälkeen omasta paremmuudesta olivat suorastaan epäurheilijamaisia. Ja missä ruuduissa Alonso istui, kun Vettel otti tähtipaaluja? Miksi Massa oli Alonsoa nopeampi, kun vaadittiin ratkaisijaa mestaruusotteluun? Entä miksei Massan avustamisia esimerkiksi Austinissa lasketa Alonson kilpeä himmentäväksi pölyksi?
    Olihan toki Vettelilläkin omat raivarinsa. Oikeastaan koko kärkikolmikkosi edusti tällä kaudella aika hullunkurisia

    1. Jos vertailemaan aletaan, niin Toro Rossot väistivät Brasiliassa Vettelin tieltä tavalla, josta voisi närkästyä ihan yhtä hyvin kuin Alonson ja Massan paikanvaihdoista. Ja mitä suoraselkäisyyteen tulee, niin Vettelin Bruno Sennasta Saksan TV:lle antama kommentti (”Jonkun pitäisi käydä Ayrtonin haudalla kertomassa, mitä siskonpoikansa teki”) veti minusta viikon pohjat.

      Noin niinku kaikkinensa kumpikaan ei varsinaisesti ole loistanut kommenteillaan, mutta Alonson pölhöily saa enemmän julkisuutta. Ja kummankaan kommenteilla ei pitäisi minusta olla kummoistakaan merkitystä itse suorituksen arvioinnin suhteen.

  4. No niin, kommenttini jäi kesken. WordPressissä älypuhelinta käyttäessä esiintyy samanlaista kursorin mahdotonta hyppimistä kuin bloggerissakin.
    Olin sanomassa, että Vettel, Hamilton ja Alonso saivat kaikki omat mediashownsa tavoilla, jotka varmaan olet lukenut niin twitteristä kuin paperiltakin. Ainoa, joka piti päänsä kylmänä niin radalla kuin sen ulkopuolellakin oli Räikkönen. Button hehkutti MUISTAAKSENI ihan Twitterissäkin asti sitä kuuden kierroksen kaksinkamppailuaan Räikkösen kanssa, että on harvoja gentlemanneja. Toki minä tietenkin toivoisin Kimiltä joskus jotain kreisimpää. Fiilistelin jopa missä-se-nyt-olikaan aika-ajojen pyörähdystä. I spun, menee samaan sarjaan noiden sen muiden latteiden sloganeiden kanssa.

    Hamiltonia kävi kyllä sääliksi, kävi yhtä sääliksi kuin Häkkistä ja Räikköstä aikoinaan sen auton uhreina.

    1. Kyllä Hamiltonilla oli aivan hullu kausi… ”Ylivoimaisesti” nopein auto Australiassa, erikoinen päivitysaikaväli McLarenilla jos verrataan muihin talleihin j.n.e.
      Tämä toki minun mielipiteeni, mutta jos kausi olisi mennyt edes vähän normaalisiti luulen että HAM olisi hakenut MM-pokaalin Istanbulista viime viikolla.
      Mutta kuten tiedän, tämä on motorsporttia ja tällaista tapahtuu, jossitella ei kannata.

  5. Miksi muuten Schumacher on noinkin alhaalla? Nico voiton ja alkukauden takia jokseenkin siellä mihin itsekin sijoittaisin, mutta kesällä ja loppukaudesta tuli Michaelilta ihan kohtuu suorituksia. Kärkinelikon jo erottelitkin, mutta mihin vetäisit keskikastin ja peräpään rajan?

    1. Kyllä mä sen siihen vähän niinku yritin kirjoittaa – Schumacher teki niin käsittämättömiä virhearvioita ohitustilanteissa, että se laskee sijoitusta.

      Voisi ehkä jakaa niin, että sijoilla 5-10 olevat esittivät jossain vaiheessa kautta jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Siitä eteenpäin ovat tasaista massaa, johon viimeiseksi valitsemani Sennakin kuuluu.

  6. Ihan hyvät ruupenit.

  7. Kaudesta jäi hyvä jälkimaku, kun katselee Alonson ja Ferrarin kiemurtelua. Pojat jäi ilman tikkaria tälläkin kertaa. Termi ”huono häviäjä” saa aivan uusia merkityksiä.

    En vain ymmärrä tuota Alonson edessä nöyristelyä. Hänen viimeisen viiden vuoden aikaisia kilpailuja katsoessa miettii vain, että kuka hänet vielä huolii talliinsa. Hänen läsnäolonsa on aiheuttanut pääasiassa vain eripuraa tallin sisällä, jos kaikki ei ole mennyt hänen pillinsä mukaan. Ansiokas kirjoitus Ferrarista ja Alonsosta: http://www.f1seasonreview.com/formula-one-season-review/ferrari-alonso-loser/

    1. ”Show me a good loser, and I’ll show you a loser…”

      Alonso tuntuu suomalaisten mielissä olevan niin etova, että missään kohdin ei sovi antaa periksi ja sanoa tämän onnistuneen. Vähän vaikea minun on keksiä niitä perusteita, jotka näyttävät Fernandon kauden olleen jotain muuta kuin mainion. Sikäli olen samaa mieltä, että joissain tapauksissa häntä on kohdeltu silkkihansikkain – esim. 2010 mestaruus meni pikemmin Fernandon alkukauden virheisiin kuin viimeisen kilpailun taktiikkamokaan, mutta tätä ei juuri esille tuotu.

      Minulla ei ole suurtakaan ongelmaa Alonson itsetehostuksen kanssa. Radalla hän on edellisestä Ferrarin ykköskuskista poiketen reilu, ja sen enempää en oikein osaa vaatia. Lienen kyyninen, mutta radan ulkopuolella tapahtuva suhmurointi on minulle osa peliä.

    2. Täytyy nyt vielä lisätä, kun linkin takana näemmä Ferrarin ”selvityspyyntöön” viitattiin, että se oli alusta loppuun saakka täysin naurettava.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: