F1-ennakko 2013: sortuuko McLaren jälleen omaan näppäryyteensä?

McLaren oli kauden 2012 nopein auto, mutta talli putosi mestaruustaistosta jo melko varhain epäluotettavuuden ja varikkomiehistön virheiden takia. Entinen yhteistyökumppani, nyt moottorit maksusta toimittava Mercedes-Benz kuppasi läksiäisten kunniaksi Wokingista sekä ykköskuskin että teknisen johtajan. Kaikesta huolimatta McLaren pysyy tyylilleen uskollisena.

Paraskaan ei ole aina kyllin hyvää

McLarenin toimintatavassa on jotain ihailtavaa – talli asettaa tavoitteensa todella korkealle, ja pikemmin kuin muiden lyöminen on maali itsensä ylittäminen. Kulttuurissa on ongelmansa; on helppo perustella, että talli on menettänyt mestaruuksia mahdotonta tavoitellessaan. Voisiko McLarenille siis riittää nopean, mutta epäluotettavan 2012 kilpurin virheiden korjaaminen? Ehei, konseptia on uudistettu merkittävästi.

Suurin muutos koskee etujousitusta, joka on Ferrarin esimerkkiä mukaillen muutettu vetotankojousitukseksi. F1-auton jousituksen komponentit sijaitsevat rungon sisällä, ja veto- tai työntötanko välittää voiman ripustukselta jousille ja iskunvaimentimille. Muutokseen on kaksi syytä: vetotanko asettuu jousituksessa aerodynaamisesti edullisempaan asentoon kuin työntötanko, minkä lisäksi jousituksen komponentit siirtyvät keulan päältä sen alle ja laskevat näin auton painopistettä.

Valinta on erikoinen kahdeltakin kantilta. Etujousitus menee jälleen täysin uusiksi 2014, ja uudesta jousitusgeometriasta jyvälle pääseminen on työläs prosessi. Jousitus aiheuttaa myös käytännön ongelman, sillä komponentteihin pääsee nyt käsiksi varsin huonosti, mikä tekee nopeista säätömuutoksista hankalia. Ferrari paini tämän ongelman kanssa koko viime vuoden, ja testien perusteella McLarenin ratkaisu on käytettävyydeltään yhtä kömpelö.

Jousitusmuutosten yhteydessä koko etupää on uudistettu, ja keula on nyt selkeästi aiempaa korkeampi. Samoin talli on kajonnut takaripustukseen, jossa puolestaan on otettu mallia Red Bullilta – vetoakseli, raidetanko ja taaempi alatukivarsi on paketoitu yhden kuoren alle. Kuskien ensikommentit eivät olleet yllättäviä: MP4-28 on kyllä nopea, mutta tallilla on vaikeuksia saada auto toimimaan ennalta-arvattavasti.

Eliittikuskia vailla

Jenson Button on hyvässä ja pahassa täydellinen McLaren-kuski. Hän on otteiltaan pehmeä, teknisesti etevä ja säätötyössä vaativa. Tallin tavoin myös Button on kuitenkin turhan hyvä kompastumaan omiin kengännauhoihinsa ongelmanratkaisussa, eikä hänestä ei ole viskomaan huonosti säädettyä autoa paalupaikalle lailla Lewis Hamiltonin. Aika-ajot ovatkin kokeneen britin akilleen kantapää, ja yhdistettynä uuden auton ongelmiin lienevät lauantaiset otteet jälleen epätasaisia.

Button on ylittänyt McLarenilla kaikki odotukset – hän ja talli toimivat mainiosti yhteen ja jo Hamiltonin aikana oli nähtävissä, kuinka talli oli usein enemmän Jensonin takana. Ongelma on siinä, että harva uskoo hänestä olevan toiseen mestaruuteen huipputasaisessa sarjassa, siksi vaihtelevia ovat tulokset, siksi syvällä ovat syyt hankaluuksiin. McLarenin mestaruustoiveet lepäävät sen varassa, että Jenson pystyy todistamaan odotukset vääriksi vielä kerran.

Tallin uusi värväys Sergio Perez on kiehtova tapaus. Parhaimmillaan Checo on tehnyt buttonmaisia, vaativan taktiikan mestarilliseen toteutukseen perustuvia huippusuorituksia, mutta heikompina hetkinään hän on yhtä pihalla kuin Juan Pablo Montoya huonoina päivinään. McLarenilla sekä odotukset että edellytykset ovat aivan eri luokkaa kuin Sauberilla, ja on kolikonheiton varassa, kumpi Checo ottaa vallan tallin kasvatusprojektin jäljiltä.

Kotimaastaan Perez saa avukseen kovan luokan mentorin. Paitsi, että Jo Ramirez on McLaren-legenda, oli hän Meksikon ensimmäisten F1-tähtien, Rodriguezin veljesten, ikätoveri ja sydänystävä. Ramirez oli se henkilö, joka tasapainoili Ayrton Sennan ja Alain Prostin välissä 1990-luvun taitteessa, ja tiimin ainoa jäsen, johon molemmat varauksetta luottivat. Hän jos kuka tuntee sekä McLarenin että meksikolaisen mielenlaadun metkut.

Varmasti kärjessä, tuskin mestari

Tiimin kyvykkyyteen nähden on hämmästyttävää, kuinka harvoin McLaren mestaruuksia voittaa, ja alkava kausi näyttäisi toistavan historiaa. Olisi suorastaan hullua olla povaamatta McLarenia terävimpään kärkeen myös tänä vuonna, ja silti on todella hankala nähdä, että krominvärisillä autoilla otettaisiin sen kummemmin kuljettajien kuin valmistajienkaan mestaruutta.

McLarenin tulevaisuus vuodesta 2014 eteenpäin on osin hämärän peitossa. Tallilla on moottorisopimus Mercedesin kanssa niin halutessaan vuoden 2015 loppuun, mutta asiakkaan asema kumppanin sijaan on jotain, mihin Ron Dennis ja Martin Whitmarsh eivät hevin tyydy. Huhut Hondan paluusta tallin kumppaniksi voimistuvat alati, ja voidaan odottaa, että moottoritilanne ratkeaa suuntaan tai toiseen vuoden 2013 aikana.

F1-kausiennakko 2013

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: