Ayrton Sennan kaksoisolento, jonka tuntuma autoon hakee vertaistaan, kuvailtiin Jarno Trullia hänen noustessaan pinnalle. Jarnossa jos kenessä oli lahjoja mihin vain.
Toisissa lahjakkuus on niin ilmeistä, ettei sitä voi olla huomaamatta jo ensiesiintymisistä. Heistä kaikista ei kuitenkaan tule sennoja tai prosteja; Carlos Reutemann debytoi tyrmäävästi ajamalla ensimmäisessä F1-kilpailussaan paalulle, ja koko uransa oli ”Lole” niitä harvoja, joka saattoi päivänään kiertää kahdeksikkoa kaikkien vastustajiensa ympärillä. Tulokset eivät kuitenkaan koskaan vastanneet lahjoja, vaan talleissaan hän ajautui aina umpikujaan, eikä edes hopealautasella tarjottu vuoden 1981 mestaruus lopulta koristanut Reutemannin palkintokaappia.
Samalla tavoin herätti Jarno Trulli huomiota jo ensimmäisenä F1-vuonnaan 1997. Lupaavat otteet takajoukoissa Minardilla huomasi vielä melko harva, mutta Olivier Panis’n loukkaantuminen avasi paikan Prostilta. Ensimmäisessä aika-ajossaan kohtuullisella kalustolla Jarno oli kuudes, ja tuurauspestinsä viimeisessä koitoksessa Itävallassa hän varasti otsikot: kolmosruutu oli Prostin lyhyen historian paras aika-ajosuoritus. Itse kilpailu oli täysin Jarnon näpeissä puoliväliin saakka, jolloin moottoriongelma pakotti hidastamaan vauhtia. Lopulta kone leikkasi kiinni kakkossijalla 13 kierrosta ennen maalia.
Jarno Trulli syntyi kilpa-ajajaksi – Isä Enzo oli innokas autourheiluharrastaja ja moottoriurheilufani. Niin intohimoinen hän oli, että nimesi poikansa oman sankarinsa, Monzassa 1973 kuolleen ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari Jarno Saarisen mukaan.
Jarno istutettiin ensi kertaa auton rattiin kolmevuotiaana. Seitsemän vanhana avautui mahdollisuus kilpailla, ja sen jälkeen ei nuorta Trullia kartingautosta hevin irrotettu. Tarmokas harjoittelu poiki menestystä, menestys puolestaan tehdassopimuksen. Jarnon vertaistaan hakevan karting-uran kruunu on vuoden 1991 maailmanmestaruus.
Flavion nukketeatterin ensimmäinen
Pitkään näytti kuitenkin siltä, että Trulli jää kartingtähdeksi. Siirto formuloihin kyllä kiinnosti, mutta rahaa ei ollut, joten ajot jäivät yksittäisiin esiintymisiin Italian F3-sarjassa. Tilanne muuttui 1995, kun KTR tarjosi ilmaista ajopestiä Saksan F3:sta. Vain osan kaudesta kilpaillut Trulli voitti kaksi kilpailua ja valittiin vuoden tulokkaaksi, ja kauden jälkeen hänestä oli kiinnostunut useampikin F1-talli.
Jarno teki valinnan, jota oli tuleva myöhemmin katumaan: hänestä tuli Flavio Briatoren manageriyhtiön ensimmäinen asiakas. Lupaavien ensiaskelten jälkeen ura kuninkuusluokassa ei edennyt odotusten veroisesti pitkälti epäonnistuneiden tallivalintojen johdosta, ja 2002 Flavio ottikin suojattinsa Renault’lle.
Vuodesta 2004 näytti viimein tulevan Trullin läpimurron vuosi. Tallitoveri Fernando Alonso oli koko alkukauden täysi vastaantulija, ja kauan odotettu ensivoitto tuli Monacosta suvereenin suorituksen jälkeen. Sitten kaikki sortui: kymmenvuotinen managerisopimus Briatoren kanssa oli umpeutumassa, eikä Jarno ollut aikeissa allekirjoittaa uutta paperia. Kun hän Ranskan GP:ssä murtui Rubens Barrichellon painostuksessa ja päästi tämän ohitseen viimeisessä mutkassa, antoi Flavio vuosituhannen ripityksen.
Ranskan kilpailua seurasi viiden kilpailun pisteetön putki ja lopulta potkut. Flavion koirankoppiin joutuminen on haastava tilanne kenelle tahansa kuljettajalle, mutta Jarnolla lienee ollut ongelmiin oma osuutensa.
”Hän on erittäin hankala luonne”, näki Renault’lla Trullin kanssa työskennellyt Pat Symonds. ”Hän on ailahteleva, kyllä, muttei siinä mielessä, että alkaisi hyppiä ja huutaa. Ei, hän räjähtää sisäänpäin. Hän voi olla todella, todella nopea, mutta jos pienikin asia menee pieleen, hänen suorituskykynsä romahtaa erittäin rajusti”, Symonds tähdensi.
Briatoren tuolloisen lakeijan mielipide saattaa olla vinoutunut, mutta tuskin täysin vailla meriittiä. Kun Trulli neljä vuotta potkujensa jälkeen ajoi Ranskassa palkintopallille, puhui hän kostosta ja omisti sijansa Flaviolle, koska tämä ”teki niin hyvää työtä minua kritisoidessaan”.
Taianomainen kosketus
Toinen Renault’lla Trulliin liitetty moite koski hänen monimutkaista suhdetta kalustoonsa. Tuoreemmassa muistissa on, kuinka Jarno vietti koko kauden 2011 valittaen ohjaustehostimen huonoutta samalla, kun Heikki Kovalainen tuli taistellen toimeen niillä osilla, jotka hänellä käytössään oli.
Mike Gascoynen, Trullin kenties suurimman tukijan mukaan kyse ei ollut luonneviasta, vaan Jarnon vertaansa vailla olevasta tuntumasta. Hän ei voinut ajaa lujaa, jollei auto tuntunut oikealta. Toisessa vaakakupissa painoi se, mitä Trulli saattoi saada aikaan, kun kaikki oli kohdallaan – on kyseenalaista, oliko kenestäkään Jarnon aikalaisesta vastaamaan hänen vauhtiinsa, kun hänellä oli täysi luotto kalustoonsa.
Trullin sanotaan olleen niin hyvä, että testeissä hän pystyi toistuvasti huomaamaan autossa ominaisuuksia tai epätäydellisyyksiä, joita insinöörit eivät keräämänsä datan perusteella pystyneet paikallistamaan. Siksi Gascoyne halusi Trullin toistuvasti omaan talliinsa, ja siksi karting-tehtaat käyttävät häntä yhä testikuskinaan. Gascoynen mielestä Trullin suurin vahvuus oli samalla hänen suurin heikkoutensa – se, mikä teki hänestä ainutkertaisen täydellisessä autossa esti häntä menestymästä epätäydellisessä maailmassa.
Trullin itsensä vihaama, mutta tiukassa istuva leima yhden kierroksen miehestä, joka muodostaa kilpailussa taakseen junan, on sekä rajun yksinkertaistettu että melkoisen epäreilu. Se jättää täysin huomiotta sen, että usein juna oli perua auton potentiaalin täydellisesti hyödyntäneestä aika-ajokierroksesta kuin myös sen, että päivien päivänään Jarno piti muita pilkkanaan Reutemannin tapaan myös kilpailussa.
Jarno tulisi pikemminkin muistaa taiteilijana. Roskakoriin päätyi paljon suttua, mutta onnistuneet työt, ne olivat täyttä timanttia.
Keimola 